Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö muistelevat Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa kamalaa tilannetta Lontoossa.
Jukka Haapalainen on tanssinut lähes koko ikänsä. Hän aloitti 11-vuotiaana. Haapalainen lähti rakkaansa Sirpa Suutari-Jääskön kanssa Lontooseen rahattomina ja parikymppisinä tavoittelemaan unelmiaan. He nousivatkin suomalaisen tanssin huipulle ja menestyivät kansainvälisesti.
Pariskunta on tanssinut yhdessä yli kolme vuosikymmentä. He koreilivat lehtien sivuilla ja Jukka Haapalainen on tullut nuoremmillekin sukupolville tutuksi Tanssii tähtien kanssa -ohjelman tuomarina. Haapalainen paljastaa toimittaja Maria Veitolalle Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa, että aina ei ole ollut helppoa.
Haapalainen sanoo olleensa ajoittain ”ihan hirviö”. Huutava ja kiroava raivoäijä, kun menestys- ja voittopaineet olivat valtavat. Lopulta he tajusivat, että sellaisille ajatuksille ei voi antaa tilaa.
– Kun tulee ongelmia, ei ole kauhean monta ihmistä, joihin voi luottaa. Sitten kun menee hyvin, silloin kaikki haluaa olla sun kanssa ja kuvassa mukana. Jos ei menekään hyvin, Haapalainen sanoo.
– Ihmiset kääntävät tosi nopeasti selän, Suutari-Jääskö täydentää.
Haapalaisella on ollut vierailua edeltävänä päivänä syntymäpäivä. Hän täytti 58 vuotta. Miehen mukaan ikääntyminen ei hermostuta. Hän arvelee olevansa vähän viisaampi vähän kaikessa kuin parikymppisenä. Hän kiittää vaimoaan, joka pelasti hänet ”suurelta tuholta”.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Murskasi roiston kylkiluut
Helppoa ei ole aina ollut elämä Lontoossakaan. Maria Veitola kysyy viisi vuotta sitten tapahtuneesta ikävästä tilanteesta, kun Haapalaisen kimppuun käytiin väkivaltaisesti. Haapalainen aloittaa vastaamalla totisesti: ”Ai niin se”.
Haapalainen sanoo, että hän ei ole ihmisten suhteen enää ollenkaan niin luottavainen kadulla liikkuessaan. Neljä roistoa lähti seuraamaan häntä keskellä päivää. Haapalainen oli vielä tehnyt muutamia mutkia kotimatkallaan. Haapalaisella oli paljon rahaa mukana, koska välillä alalla maksetaan käteisellä.
– Vähän raukkamaista, kun neljä tulee yhtä jätkää vastaan. Ne tuli meidän kotitalon ala-aulaan, mistä hissillä mennään meidän kerrokseen.
Yksi kiilasi Haapalaisen ja oven väliin. Kolme muuta pysyttelivät hänen takanaan.
– Siitä olen kyllä tosi ylpeä, että mä sain luultavasti siltä yhdeltä kylkiluut poikki. Täysillä taaksepäin, kyllä sieltä kuului aikamoinen naksaus, ja se rupes aika lailla huutamaan. Yksi jätkä oli pois pelistä, hän sanoo näyttäen Veitolalle kyynärpäillään tekemiä lyöntiliikkeitä.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Haapalainen tajusi, että oli kuitenkin yksin neljää vastaan. Hän oli ryhtynyt tappelemaan, mutta piti sitä tyhmänä. Hän ajatteli luovuttaa. Suutari-Jääskö korjaa tapahtumien kulkua. Haapalainen ei ihan sentään luovuttanut.
– Se oli hirveä eläimellinen karjaisu. Olin yläkerrassa ja meillä oli ikkuna auki. Samassa kun lähdin juoksemaan meidän ovelle, Jukka oli juossut meille yläkertaan. Sillä oli vain kassin hihna. Kassia ei ollut enää.
Rosvot olivat repäisseet kassin irti. Kokemus ei ollut Haapalaisen mukaan kiva. Hän ei mennyt terapiaan, mutta osallistui rentouttavaan joogasession. Hän sanoo saaneensa tärinäkohtauksen ja olleensa shokissa heti tapahtuman jälkeen. Hän uskoo, että hänen kehonsa käsitteli traumaattisen kokemuksen heti pois.
