Eläkeläispariskunta Bobbie ja Richard Watkinsilla oli tapana käydä todella usein pikaruokaravintola Chick-Fil-A:ssa. He rakastivat ruokaa, ravintolaa sekä siellä vallitsevaa tunnelmaa. Bobbie ja Richard olivat vakioasiakkaita, jotka kävivät ravintolassa viikoittain useiden vuosien ajan.
Ajan myötä pariskunnasta tuli hyviä ystäviä myös ravintolan henkilökunnan kanssa ja he kokivat sen olevan tavallaan oma olohuoneensa poissa kotoa. He pystyivät rentoutumaan ja nauttimaan ruuasta siellä ystävien keskellä.
Eräänä päivänä pariskuntaa ei kuitenkaan enää kuulunut ja henkilökunta alkoi huolestua. He käynnistivät valtavan etsintäoperaation, joka lopulta tuotti tulosta kuukausien jälkeen.
”Henkilökunta oli oppinut tuntemaan heidät hyvin. He tiesivät tismalleen, mitä he tilasivat ja halusivat. Juhlapäivien aikana he asettivat pöytiin kukkia ja kutsuivat pariskunnan syömään. He tekivät kaikkensa minun rakkaiden isovanhempieni takia”, pariskunnan lapsenlapsi Lindasy Naramore McGuffey kirjoittaa Facebookissa.
Vuosien vieriessä pariskunta myös ikääntyä ja Richard alkoi kärsiä pahoista ongelmista terveytensä kanssa. Juuri silloin he katosivat aiemmin niin rakkaasta ravintolastaan. Henkilökunta ei tietenkään tiennyt, mitä oli tapahtunut, joten he käynnistivät etsintäoperaation saadakseen tietoa ystävistään.
He päättivät etsiä pariskunnan, mutta valitettavasti he eivät tienneet heidän sukunimeään. Siitä johtuen he pyysivät apuun näiden lapsenlapsen, joka työskenteli läheisellä koululla.
Pitkien etsintöjen jälkeen, joihin osallistui sukulaisia, ystäviä ja jopa kirkko, he löysivät Watkinsin pariskunnan.
Henkilökunta ilahtui tiedosta ja he päättivät toimittaa välittömästi pariskunnalle kotiin pienen yllätyksen ruuan ja juoman merkeissä.
Kun Bobbie lähetti kuvan tapauksesta lapsenlapselleen Lindeseylle, hän purskahti välittömästi itkuun.
Richard on valitettavasti jo niin huonossa kunnossa, ettei pariskunta enää voinut matkata suosikki ravintolaansa syömään, vaikka he haluaisivatkin.
Henkilökunta päätti kuitenkin osoittaa rakkaille asiakkailleen, etteivät he ole unohtaneet ystäviään ja parhaita asiakkaitaan. Heille Watkinsit eivät olleet vain asiakkaita, vaan perheenjäseniä.
Tämä oli todella kaunis tarina ihmisistä, jotka välittävät ja haluavat auttaa vanhuksia. Minulle tämä on upea esimerkki siitä, miten meidän tulisi kohdella eläkeläisiä yhteiskunnassamme. Jaa tätä artikkelia, jotta useammat ihmiset saisivat lukea sen!
