Kaikki vanhemmat ovat varmasti jossain vaiheessa joutuneet jäämään töistä pois voidakseen huolehtia sairaista lapsistaan. Vaikka kotona lapsen kanssa oleskelu voikin olla mukavaa, on se usein myös todella turhauttavaa.
Mitä ikinä teetkin, niin sairas lapsi on kuitenkin kärttyinen ja vaatii täyden huomiosi.
Tämän lisäksi tavallistenkin kotiaskareiden hoitaminen voi muuttua todella vaikeaksi.
Isä, joka tietää tämän aivan liian hyvin, on Maxwell T. Auger.
Hän jakoi tarinansa Facebookissa ja se on kerännyt valtavan määrän myötätuntoa muilta vanhemmilta:
”Pari viikkoa sitten tyttäreni Chelsea oli hyvin kipeänä. Vaimoni piti mennä töihin ja Chelsea oli kuumeessa, eikä kyennyt syömään mitään. Minä jouduin lähettämään lastenvahtimme kotiin ja jäämään itse pois töistä! Soitin lasten lääkärille ja sain listan asioista, joita tarvitsin pitääkseni lapseni nesteytettynä ja ravittuna.
Hän vaikutti jo voivan hieman paremmin, joten päätin suunnata Meijersiin (kauppa) ostaakseni tarvitsemamme ruokatarvikkeet.
Tyttäreni voi selvästi paremmin ja käyttäytyi todella hienosti. Hän ei valittanut, kiljunut tai itkenyt lainkaan, vaikka on vain 19 kuukautta vanha. Hän käyttäytyi todella niin hienosti, että päätin ostaa hänelle uuden pehmolelun, jota hän pitelikin tiukasti sylissään koko kauppamatkamme ajan istuessaan ostoskärryissä.
Pääsin juuri kaupan vauvanruokahyllylle, kun ongelmat alkoivat. Tyttäreni katsoi ylös kärryistä suoraan minua silmiin. Nostaessani hänet ylös hänen silmänsä vuosivat vettä ja yhtäkkiä hän oksentaa kaikkialle päälleni sekä kaupan lattialle ja omille vaatteilleen.
Oksennuksen peitossa ja itkevä vauva sylissä minun piti silti hankkia tarvitsemamme tavarat kaupasta. Ostoskärryni oli jo lähes täynnä tässä vaiheessa. Työnsin kärryjä kohti kaupan sisäänkäyntiä pitäen tytärtäni toisessa kädessä ja työntäen kärryjä toisella kädellä.
Hän alkoi oksentaa jälleen suoraan päälleni sekä kaikkialle ympäri kauppaa. Sen sijaan, että muut ostoksilla olijat olisivat auttaneet minua he tyytyivät vain tuijottamaan meitä paheksuen. Ympärillemme alkoi kerääntyä suuri joukko sivustaseuraajia (OLETTEKO OIKEASTI TOSISSANNE?).
Näkökenttäni laidalla olin havaitsevinani henkilön, joka näytti kaupan työntekijältä. Kyyneleet silmissä ja ääni väristen kysyin häneltä, ’Anteeksi rouva, voisitteko mitenkään auttaa minua kassalle näiden tavaroiden kanssa? Minun on saatava hänet kotiin’.
Ilman pienintäkään epäilystä hän vastasi ’Mutta tietysti herra’ ja ojensi minulle kätensä ottaakseen oksennuksen peitossa olevan vauvani syliinsä, jotta minä voisin ottaa oman oksennuksen peittämän takkini pois päältä ja tehdä saman Chelsealle.
Sitten hän sanoi, ’Seuraa minua, niin hoidamme teidät pois täältä. Minä pidän teistä huolen’.
”Minusta tuntui kuin valtava kivi olisi pudonnut sydämeltäni”
Tässä oli nainen, joka ei ollut ainoastaan valmis auttamaan, vaan tarttui myös epäröimättä oksennuksen peittämään itkevään tyttööni. Chris K. Sinä olet OIKEA ENKELI!
Sinä autoit minua enemmän kuin ikinä voisin edes sanoin kuvailla. Sinä olit enkeli minulle ja tyttärelleni sinä päivänä, enkä tule ikinä unohtamaan kuinka kiitollisia me olemme sinulle. Sinä olit MAHTAVA ihminen ja minä toivon, että Meijer ymmärtää heillä olevan töissä todellinen ROKKITÄHTI!”
