Danny Stewart oli juuri noussut metrosta New Yorkissa, kun hän huomasi lattialla portaiden juurella jotain, jota hän aluksi luuli nukeksi.
Hän ei silloin tiennyt, että vauva oli jätetty lattialle napanuoran ollessa vielä kiinni. Hän ei myöskään tiennyt, että tästä päivästä eteenpäin hänen elämänsä ei olisi enää ennallaan.
– Huomasin lattialla seinää vasten jotain, minkä luulin olevan vauvanukke, Danny kertoi BBC :lle. ”Katsoin taaksepäin vielä kerran, ja silloin huomasin hänen jalkansa liikkuvan.”
Danny oli metroasemalla Manhattanilla yli 20 vuotta sitten tehdessään järkyttävän löytönsä. Hän oli matkalla tapaamaan kumppaniaan Pete Mercurioa päivälliselle, mutta tiesi myöhästyvänsä
Vasta äskettäin Danny ja Pete päättivät jakaa tarinansa.
– Hänen napanuora oli vielä osittain ehjä, joten voi sanoa, että hän oli vastasyntynyt. Ajattelin, että ehkä päivän vanha, Danny sanoi.
Sosiaalityöntekijänä työskennellyt Danny alkoi huutaa asemalla, että joku soittaisi poliisille, mutta kukaan ei reagoinut. Aikana, ennen kuin kaikilla oli matkapuhelin, hänen täytyi juosta takaisin ylös vauvan kanssa ja soittaa hätänumeroon yleisöpuhelimesta.
Paikalle saapui poliisi, sekä Dannyn kumppani Pete, joka sanoi kääntyessään Dannyn puoleen: ”Tiedätkö, tulet olemaan jollain tavalla yhteydessä siihen vauvaan loppuelämäsi.”
Tämä oli aika hyvä aavistus, sillä Danny ja Pete eivät voineet lakata ajattelemasta nyyttiä, joka oli jätetty yksin metroaseman kylmälle lattialle.
”Oletko kiinnostunut adoptiosta?”
Kuusi viikkoa myöhemmin Danny sai kirjeen lastensuojeluhallinnolta. Häntä pyydettiin osallistumaan oikeuden käsittelyyn, jotta hän voisi todistaa.
– Ajattelin vain kertovani oman kantani ja kokemukseni, Danny kertoi CNN:n Anderson Cooperille.
Tuomarilla oli kuitenkin muita ajatuksia.
Tuomari kertoi Dannylle, että tällaisissa tapauksissa he yrittäisivät sijoittaa vauvan adoptiohoitoon mahdollisimman pian ja kysyi sitten Dannylta: ”Oletko kiinnostunut adoptoinnista?”
Danny sanoi olevansa, mutta ei uskonut sen olevan niin helppoa. Pariskunta ei ollut tehnyt suurempia adoptiosuunnitelmia ja he asuivat edelleen kämppäkaverin kanssa. He tiesivät, että adoptio muuttaisi heidän elämänsä täysin.
– Minulla ei ollut ajatuksia adoptiosta, Danny sanoi. ”Mutta samaan aikaan en voinut lakata ajattelemasta, että tämä oli lahja ja tällä oli tarkoitus. Kuinka voisin sanoa ”ei” tälle lahjalle.”
Danny tiesi, että hänen täytyi ottaa tämä vauva luokseen ja kasvattaa hänet, mutta Pete ei ollut aluksi niin varma, varsinkin kun kaikki tapahtui niin nopeasti.
– Kaksi viikkoa myöhemmin menimme molemmat oikeuteen ja viranomaiset aloittivat alustavat kotikäynnit.
– Luulimme, että meillä on yhdeksän kuukautta aikaa valmistautua, mutta hän (tuomari) kysyi, haluaisimmeko vauvan kotiin jo joulunpyhiksi. Silloin oli 20. joulukuuta ja saimme hänet kotiin 22. joulukuuta, Danny kertoi.
”Avasi tien sydämeeni”
Pete piti vauvaa sylissään ja tajusi myös tuolloin, että tämä vauva on vietävä kotiin.
– Vauva puristi sormeani koko kädellään niin kovasti, hän sanoi.
– Vauva vain tuijotti minua ja minä katsoin häntä. Hän ikään kuin löysi sormestani pisteen, joka avasi tien sydämeeni. Hän osoitti minulle sillä hetkellä, että voisin olla hänen vanhempansa, yksi hänen isistään.
Adoption viimeisteleminen kesti kaksi vuotta. He antoivat vauvalle nimen Kevin, pojan mukaan, jonka Peten vanhemmat menettivät ennen Peten syntymää.
– Kevin oli niin helppo kasvattaa. En tiedä miten sen muuten sanoisin. Meillä kävi niin hyvä tuuri. Hän nukkui koko yön. Hän on aina ollut hyvin oma-aloitteinen lapsi ja todella tunnollinen. Hän tulikin meille juuri sillä tavalla, Pete kertoi Peoplelle.
Sama tuomari vihki parin
Pete ja Danny onnistuivat jopa jäljittämään tuomarin, joka oli saanut kaiken tapahtumaan vuosia sitten, kun Kevin halusi tavata hänet.
Tuomari myös vihki Peten ja Dannyn sen jälkeen, kun New Yorkin osavaltio myönsi samaa sukupuolta oleville pareille avioliiton vuonna 2011.
– Sanoin hänelle, että hänen ansiostaan olemme perhe.
Yli kaksikymmentä vuotta on kulunut, ja tämä kolmihenkinen perhe ei voisi olla onnellisempi.
Kevin opiskelee parhaillaan korkeakoulussa tietojenkäsittelytieteitä ja matematiikkaa.
Kolmihenkinen perhe rakastaa ulkoilua ja vierailee säännöllisesti kansallispuistoissa.
Pete päätti kertoa perheen tarinan kuvakirjassa ”Metrovauvamme”.
– Joskus elämä riippuu pienistä hetkistä, onnellisista vahingoista ja ihmeellisistä yllätyksistä. Joskus vauvat syntyvät ikuisiin perheisiin. Joskus heidät adoptoidaan, hän kirjoittaa. ”Ja joskus perheen löytäminen ei vaadi muuta kuin satunnaisen vilkaisun pieniin varpaisiin, jotka heiluvat metroaseman kulmassa.”
Kirja päättyy sanoihin: ”Siellä missä on rakkautta, kaikki on mahdollista.”
Uskomaton ja niin kaunis tarina. Itku pääsi tätä lukiessa. Toivotaan koko perheelle vielä paljon rakkauden täyteisiä vuosia!
