Kouluiässä lapsista alkaa muodostua niitä ihmisiä, joita heistä aikuisina tulee. Ympärillä olevat ihmiset ja vaikutteet ovat ratkaisevassa osassa siinä, millaisia arvoja lapselle muodostuu.
Josette Duranilla on hyvä syy olla ylpeä pojastaan Dylanista.
Josette Duranin poika alkoi pyytämään äitiään pakkaamaan ylimääräisen lounaan kouluun mukaan joka päivä. Josette tajusi, että Dylan ei itse aikonut syödä kahta lounasta.
Antoi ruokaa toiselle
Se, kenelle toinen lounas oli, raastaa sydäntä.
Den nya rutinen började med ett samtal mellan mamman och hennes son.
Dylan: ”Äiti, voitko tehdä minulle kaksi lounaslaatikkoa tänään?”
Äiti: ”Etkö täyty yhdestä lounaasta?”
Dylan: ”Kyllä, äiti, mutta se on toiselle pojalle. Hän syö vain hedelmiä lounaaksi. Voimmeko tehdä jotain hänen hyväkseen? En usko, että hänellä on rahaa lounaaseen.”
Mamma Josette gjorde ordning en extra lunchlåda, och tog reda på vem pojken i fråga var.
Lounaan saavalla pojalla oli odotettuakin surullisempi tilanne.
Poika, joka söi vain hedelmiä päivisin, asui yksinhuoltajaäitinsä kanssa, jolla ei ollut rahaa ostaa ruokaa.
Äiti ja poika olivat olleet aikaisemmin kodittomia ja asuneet autossa. Nyt heillä sentään oli koti, johon mennä.
Kieltäytyi rahasta
Josette jatkoi kahden lounaslaatikon pakkaamista, kunnes eräänä päivänä koulun rehtori soitti hänelle ja pyysi häntä tulemaan tapaamiseen.
Siellä hän tapasi yksinhuoltajaäidin, joka oli saanut selville, mitä Josette oli tehnyt. Äiti sanoi, että hän oli juuri saanut työpaikan ja halusi maksaa takaisin poikansa saamat lounaat. Mutta Josette kieltäytyi ottamasta rahoja vastaan.
Kaikkien lasten tulee saada syödä kylliksi
Äiti Josette valmentaa myös lentopallojoukkuetta, mutta sen sijaan, että hän olisi pitänyt valmennusrahat, hän lahjoitti ne koulun ruokalalle, jotta kaikki koulun lapset saivat syödä lounaalla.
Onneksi on ihmisiä, joilla on sydän paikallaan.
