Tyly äiti haukkui tatuoitua miestä ”likaiseksi liivijengiläiseksi” – mies päätti paljastaa totuuden itsestään kaikille

Vaikka me aikuiset tiedämme erittäin hyvin, ettei koiraa ole karvoihin katsominen, niin siitä huolimatta todella monesti tuomitsemme ihmiset pelkästään ennakkoluulojemme perusteella.

Mielipiteen muodostaminen pelkästään toisen ulkonäön perusteella on jotain, mitä ei pitäisi koskaan tehdä, mutta silti sitä tapahtuu ihan päivittäin meidän jokaisen arjessa.

Luc Perreault tietää tämän paremmin kuin hyvin. Isokokoinen 120 kiloinen Luc on monesti pukeutunut moottoripyöräkerhonsa liiviin, josta johtuen monet tuomitsevat hänet jo pelkän ulkomuodon perusteella.

Eräänä päivänä hän oli noutamassa kahvilasta juotavaa, kun hän sattui kuulemaan samaisessa kahvilassa tyttärensä kanssa olevan äidin kommentin.

Naisen tytär tervehti heille hymyilevää Lucia iloisesti, mutta samalla sekunnilla hänen äitinsä kiskoi tytön nopeasti pois tilanteesta…

Luc piti naisen reaktiota outona, mutta sai selityksen käytökselle vain sekuntia myöhemmin, kun hän kuuli äidin sanovan tyttärelleen: ”Me emme tervehdi likaisia moottoripyöräjengiläisiä”.

Lienee sanomattakin selvää, että Luc oli yllättynyt. Hän ei voinut käsittää, miksi nainen piti häntä jotenkin pahana ihmisenä pelkästään ulkonäkönsä perusteella ja päättikin siksi kääntyä Facebookin puoleen jakaen siellä voimakkaan viestin.

Näin Luc kirjoittaa:

Perheelle siinä punaisessa katumaasturissa Tim Hortonsissa (kahvila) aiemmin tänään,

Kyllä, minä olen iso 120 kiloinen mies, jolla on moottoripyörä sekä tatuointeja. Olen hitsaaja, olen isokokoinen, juon kaljaa, kiroilen ja näytän siltä, että voisin syödä sinut yhdellä puraisulla, jos edes katsot minua väärällä ilmeellä.

Se, mitä et kuitenkaan tiedä on se, että olen ollut onnellisesti naimisissa 11 vuotta. Lapseni kutsuvat minua isiksi, minulla on korkeakoulututkinto, äitini on ylpeä minusta ja kertoo kaikille, kuinka onnekas on, kun on saanut näin ihanan pojan. Sisarusteni lapset ovat aina iloisia päästessään viettämään aikaa Luc-sedän kanssa.

Kun tyttäreni mursi kätensä, minä itkin enemmän kuin hän. Minä luen kirjoja. Minä autan ihmisiä, minä kiitän sotiemme veteraaneja ja jopa itkin katsoessani Armageddon-elokuvaa…

Joten seuraavan kerran, kun minä hymyillen tervehdin pientä lastasi, ja sinä vedät hänet sivuun sanoen ”ei ei kultaseni, me emme puhu likaisille moottoripyöräilijöille” minä toivon sinun muistavan, että vaikka loukkaisitkin tämän ”likaisen moottoripyöräilijän” tunteita, niin minä olisin ensimmäinen ihminen, joka syöksyisi palavaan taloon pelastamaan sinun rakkaan tyttäresi sekä hänen kultakalansa, jotta hän ei olisi surullinen!!!

Lucin jaettua kirjoituksensa vuonna 2013 se on saanut valtavan määrän huomiota sekä ylistystä. Hänen viestiään on jaettu yli 4000 kertaa Facebookissa ja useat uutissivustot ovat tehneet miehestä artikkeleita. Vielä seitsemän vuotta alkuperäisen julkaisun jälkeen tuo sama viesti kiertää ympäri maailmaa – ja hyvästä syystä.

Viesti on yksinkertainen. Sen opetus on tärkeä meille kaikille. Ketään ei saisi tuomiota pelkän ulkomuodon perusteella ennen kuin on ehtinyt tutusta häneen kunnolla.

Vanha sanonta todella pitää paikkansa: Ei ole koiraa karvoihin katsominen.

Luettuani tämän liikutuin oikeasti, sillä tällaista tapahtuu päivittäin. Lucin kirjoittama viesti on todella tunteikas ja tärkeä, sillä se toimii hyvänä muistutuksena meille kaikille.

Jaa tätä, jos sinäkin olet samaa mieltä!