Jokaisella suvulla on jonkinlainen tarina – osa niistä on onnellisempia kuin toiset.
Kautta aikojen lapset ovat perineet vanhempiensa ja sukunsa perintökalleuksia sekä tietysti myös asuinpaikkoja, kuten maatiloja.
Nykyään ajat ovat tietysti hieman muuttuneet lakien ja muiden myötä, mutta aiemmin oli täysin normaalia, että kaikki omistukset ja omaisuus siirtyi suoraan lapselle – eikä oman tien valinta ollut juurikaan vaihtoehto.
Jos isä oli suutari, niin olisit myös sinä. Lapsen piti ottaa perheen yritys haltuunsa yhdessä kaikkien vastuiden sekä omaisuuden kanssa, kunnes jonain päivänä se annettiin taas eteenpäin omille jälkipolville.
David asuu Nebraskassa Yhdysvalloissa. Hänen perheensä on ollut viljelijöitä kautta sukupolvien ja heidän maansa ovat kuuluneet suvulle jo vuosikymmenten ajan.
Saman kohtalon piti odottaa myös Davidia, mutta eräänä päivänä epäonniset valinnat johtivat siihen, että maat siirtyivät sellaisen sukulaisen omistukseen, joka ei halunnut vaalia perheen perinteitä.
Davidin perheen 32 hehtaarin maat myytiin kaukaiselle sukulaiselle epäonnisen kaupan kautta ja niin perheen omaisuus oli mennyttä. Tila, jota he olivat rakentaneet sukupolvien ajan katosi sekunnissa yhden pankkisiirron myötä.
Koko elämänsä ajan David oli kuitenkin haaveillut, että voisi jotenkin hankkia perheensä maat takaisin ja palauttaa perheen elinkeinon ennalleen esi-isiensä tavoin, kertoo GoodNewsNetwork -sivusto.
Useita vuosia tilan myymisen jälkeen hän saikin kuulla, että maat olivat tulleet nyt myyntiin huutokauppaan. David ja hänen isänsä päättivät yrittää kerätä kaiken varallisuuden minkä vain voivat, jotta he pystyisivät ostamaan sukunsa tilan ja maat takaisin.
He viettivät päiviä sekä useita unettomia öitä yrittäen keksiä kaikki mahdolliset keinot, jonka avulla he voisivat saada lisää varoja hankkiakseen perheen maat takaisin. Lopulta huutokauppapäivän koitettua, heidän pahimmat pelkonsa kävivät toteen.
Paikalle oli saapunut liki 200 viljelijää lähialueilta. He kaikki havittelivat noita samoja maita ja David yhdessä isänsä kanssa tiesii, että heidän mahdollisuutensa voittaa huutokauppa oli todella pieni.
He päättivät kuitenkin yrittää parhaansa. Kun meklari ilmoitti heidän maidensa olevan myyntivuorossa, kaksikko iski välittömästi tarjouksen maista pöytään.
Heidän tarjouksensa oli ensimmäinen kyseisiin maihin tehty tarjous, joten David ja hänen isänsä odottivat pelon sekaisin tuntein sitä, kuka lähtisi kilpailemaan hinnasta heidän kanssaan. Yllättäen koko huone oli kuitenkin täysin vaiti.
David ei voinut käsittää tilannetta ja myös meklari oli täysin häkeltynyt hiljaisuudesta. Hän yritti parhaansa mukaan saada ihmisiä innostumaan kyseisistä arvokkaista ja tuottoisista maista, mutta sai vastaukseksi vain hiljaisuutta. Ällistyneenä meklari joutui pyytämään lyhyttä taukoa.
Hetkeä myöhemmin hän yritti ottaa maat kaupaksi uudestaan kolme eri kertaa, mutta joka kerta kävi sama tilanne. Kukaan muu kuin David ja hänen isänsä eivät tarjonneet penniäkään maista.
Lopulta huutokaupalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin antaa vasaran puhua ja niin David perheineen sai viimein sukunsa maat takaisin.
Yksi selitys: kunnioitus
Koko tilanne tuntui ihmeeltä. Kuin ihmeen kaupalla nuo 200 Nebraskassa asuvaa viljelijää pysyivät kaikki hiljaa, sillä he tiesivät, miten tilanne piti hoitaa.
Ilman sanaakaan kaikki nuo paikalle saapuneet viljelijät ymmärsivät, että oli vain oikein, että perhe saisi viimein maansa takaisin. He tunsivat alueen sekä sen historian ja halusivat kunnioittaa perhettä sekä heidän oikeuttaan maihin.
David pystyi viimein avaamaan uuden onnellisen sivun perheensä historiassa.
Tänä päivänä David muistaa yhä tuon vuonna 2011 tapahtuneen huutokaupan aivan kuin eilisen.
– Olen kokenut kaksi todella nöyräksi vetävää päivää elämäni aikana. Ensimmäinen oli se päivä, jolloin poikani syntyi. Toinen taas oli tuo unohtumaton päivä huutokaupassa, hän kertoo.
Tapauksesta ovat kirjoittaneet muun muassa Bullvine, GoodNewsNetwork sekä HolidaysinCornwall -sivustot.
Miten koskettava tapaus. Monet noista viljelijöistä eivät edes tunteneet Davidia tai hänen perhettään henkilökohtaisesti, mutta he ymmärsivät kuinka paljon nuo maat tarkoittivat suvulle. Ilman heidän apuaan David ja hänen isänsä eivät välttämättä olisi koskaan saaneet takaisin sitä, mikä heille oli aiemmin kulunut. Jaa tätä kunnioittaaksesi kaikkia noita kunniallisia viljelijöitä, jotka seurasivat tuona päivänä sydäntään lompakkonsa sijaan!
