Salkkarit-näyttelijä Timo Jurkka kertoo oppineensa pitämään huolta jaksamisestaan kantapään kautta.
Kuten moni nuori näyttelijä, myös Timo Jurkka aloitti uransa täydellä höyryllä valmistuttuaan Teatterikorkeakoulusta vuonna 1988.
Muutto Tampereelle ja työ Työväenteatterissa oli uran alku. Kesät kuluivat Pyynikin kesäteatterissa. Ensi-iltoja oli vuodessa kolme.
– Rumbaa kesti neljä vuotta. Vuoden vapaapäivät pystyisin laskemaan sormilla. Kaiken lisäksi treenasin valtavasti esitysten ja harjoitusten välillä. Urheilin tolkuttomia määriä, eikä minulla oikein ollut muuta elämää. Kuula alkoi niin sanotusti himmetä pikkuhiljaa ja paloin loppuun, Jurkka kertoo Seiskalle.
Jurkka ei kuitenkaan malttanut levätä edes virkavapaallaan, vaan ahmi uusia töitä.
– Sain sydänkohtauksen Saksassa Hessenissä, jossa minut vietiin ambulanssilla sairaalaan. Lääkäri katsoi suoraan silmiin ja sanoi minun olevan niin sairas, että voin kuolla, jos palaan lavalle.
Kaikesta huolimatta hänellä oli kesken oleva näytelmä. Yksi esitys peruttiin, mutta kaksi hän teki.
– Nousin sairaalavuoteelta ja menin suoraan teatterille pukeutumatta. Matkalla lavalle minut puettiin. Tein työni mahdollisimman vähällä energialla, koska sitä ei vain ollut. Olin todella huonossa kunnossa, Jurkka muistelee Seiskalle.
Lopulta hän päätti jättää Tampereen taakseen ja muuttaa Helsinkiin, ottaen mukanaan elämäntärkeän opetuksen:
– Liika urheilu ei ole terveellistä, eikä myöskään kannata paiskia töitä liian paljon. Lepo ja terveellinen ravinto ovat valtavan tärkeitä. Olin nuori ja tyhmä treenatessani ylenmäärin samalla kun paiskin töitä, vaikka voimia ei ollut enää antaa, kiteyttää Timo Jurkka.
