Kun puhutaan klassikko tv-sarjoista, jotka ovat koskettaneet katsojiaan syvästi, niin monille tulee ensimmäisenä mieleen minisarja Okalinnut.
Vuonna 1983 ilmestynyt upea tarina on kiehtonut ihmisiä tähän päivään saakka, vaikka sen ensiesityksestä onkin ehtinyt jo kulua vuosikymmeniä. Klassikkosarjaa pidetään monien silmissä mestariteoksena, mutta se piti sisällään kuitenkin myös erikoisia virheitä, jotka tuotanto yritti peitellä parhaansa mukaan.
Monilla meistä on useampi kuin yksi vanha tv-sarja, jonka pariin palaamme aina mielellään kerta toisensa jälkeen. Saattaa olla, että olet katsonut sarjan läpi jo useita kertoja ja tiedät tismalleen, mitä siinä tapahtuu, mutta se ei muuta silti sen taikaa. Tiedämme, missä kohtaa tunteet nousevat pintaan, mikä naurattaa ja mikä herättää kauhua, mutta siitä huolimatta haluamme nähdä sen uudestaan.
Kyse on turvallisuuden tunteesta, kun pääset palaamaan itsellesi tärkeän ja tutun ohjelman tai elokuvan pariin. Tiettyihin sarjoihin voi liittyä myös hyviä muistoja siitä ajankohdasta, kun olet katsonut niitä ensimmäisen kerran. Yksi tällaisista on itselleni ja monille muille legendaarinen Okalinnut -sarja.
Okalintuja (alkup. The Thorn Birds) tehtiin vain neljän jakson verran 1980-luvulla, mutta siitä huolimatta se on säilyttänyt paikkansa monien mielissä yhtenä eniten uusintana toivotuista klassikoista. Sarjan neljä jaksoa tuntuvat myös paljon pidemmiltä, sillä niissä tapahtuu kerralla koko ajan niin paljon.
Ei ole mikään ihme, että sarja voitti aikoinaan kuusi Emmy -palkintoa ja seitsemän Golden Globea. Vielä tänäkin päivänä se on yksi oman aikakautensa suosituimmista ja rakastetuimmista tarinoista. Osansa sen suosiosta selittävät varmasti myös päätähdet Rachel Ward ja Richard Chamberlain.
Kielletty romanssi kiehtoo
Kukapa ei olisi haukkonut henkeään, kun Isä Ralphin ja Meggien välinen romanssi sai meidät kaikki uskomaan rakkauden voimaan. Vaikka kyse oli vähintäänkin ”kielletystä rakkaudesta”, sitä ei voinut olla toivomatta, että jonain päivänä he löytäisivät toisensa ja voisivat ennen kaikkea olla onnellisia.
Kaksikon polut kohtaavat Meggien ollessa vasta lapsi. Irlantilaisen isä Ralph de Bricassartin saapuessa New South Walesiin Australiassa, hänen elämänsä muuttuu kerralla pysyvästi. Tavatessaan rikkaan joskin katkeran Droghedan lammas-aseman omistaja Mary Carsonin Gillianbonen kylän liepeillä, hän ottaa ensimmäiset askeleet kohti kohtaloaan.
Carsonin veli, Paddy Cleary, saapuu Droghedaan toimiakseen tilanhoitajana. Isä Ralph ystävystyy ja luo erityisen siteen perheen ainoan tyttären, tuolloin vain 9 vuoden ikäisen Meghanin – eli Meggien kanssa.
Kun kaksikon tiet sitten kohtaavat vuosia myöhemmin, Meggie on jo aikuinen ja heidän välillään kipinöi rakkaus, jota kumpikaan ei voi vastustaa. Kiehtovasta tarinastaan huolimatta tämä klassikkosarja pitää sisällään myös kömmähdyksiä ja virheitä, jotka ovat saattaneet jäädä monilta katsojista huomaamatta.
Tarkkasilmäisimmät katsojat ovat vuosien saatossa panneet merkille useammankin seikan, jotka eivät vaikuta käyvän järkeen, kun asiaa miettii lyhyttä kohtausta pidemmälle. Tässä on listattuna Okalinnut -sarjan sisältämiä erikoisia virheitä ja mokia, jotka päätyivät lopulta kuitenkin julkaistuun ohjelmaan saakka.
Okalinnut -sarjan mokat
Moni sarjaa katsonut muistaa varmasti edelleen jakson, jossa Mary Carson löydetään kuolleena. Kyse on tunteikkaasta ja koskettavasta hetkestä, johon katsojat eivät olleet täysin valmistautuneita. Mikäli katsot jaksoa kuitenkin tarkemmin, voit nähdä kuollutta Marya esittävän näyttelijä Barbara Stanwyckin tekevän jotain, mitä ruumiin ei pitäisi. Näytellessään kuollutta hänen rintansa liikkuu ylös ja alas hengityksen tahdissa ja tuo kaikki näkyy selvästi kameralle.
Sarjan lojaaleimmat fanit tietävät nuoren Meggien roolia näytelleen yhdysvaltalaisen Sydney Pennyn. Myöhemmin Meggien varttuessa hänen roolinsa otti puolestaan englantilainen Rachel Ward. Siinä missä lapsena Meggiellä on kuultavissa selvä amerikkalainen aksentti, niin aikuisena Rachel Ward unohtaa sen tuon tuostakin ja hän kuulostaa enemmän britiltä puhuessaan.
Sarjan edetessä monet katsojat saattavat kiinnostavan ja tärkeän seikan maantieteestä. Tarina on sijoitettu Australiaan, jossa liikenteessä ajetaan tietysti vasemmalla kaistalla englantilaiseen tapaan. Itse sarjassa liikennekohtauksissa autot kuitenkin ajavat oikealla kaistalla.
Pienempiin virheisiin lukeutuvat useat kohtaukset, jossa tuotanto- ja kuvausryhmän työntekijöitä on näkyvissä kohtausten taustalla useampaan otteeseen. Kun Frank esimerkiksi astelee sisään sateesta Fionan soittaessa pianoa, paljastuu taustalta jotain, mitä ei pitäisi. Huoneen ikkunasta näkyy ilmiselvästi kuvauskalustoa, jota käytettiin sarjan kuvaamiseen.
Minun on myönnettävä, että vaikka olen katsonut sarjan jaksot useamman kerran, en tiennyt kaikista näistä mokista. Okalinnut on kaikesta huolimatta mahtava sarja!
