Miksi 1975 Oscarit herättävät yhä keskustelua ja tunteita

Vanhojen Oscar-gaalasta otettujen kuvien, erityisesti 1970-luvun valokuvien, katseleminen aiheuttaa nostalgisia väristyksiä selkärangassani.

Niissä kuvissa on jotain lähes aavemaista – ne herättävät muistoja eri aikakaudelta, erilaisesta maailmasta, jolloin Oscar-gaala todella tuntui katsomisen arvoiselta. Silloin julkkikset huokuivat tyyliä, glamouria, kauneutta ja eleganssia.

On järkyttävää nähdä niin monta uskomatonta tähteä, jotka eivät ole enää keskuudessamme. Se muistuttaa meitä siitä, miten ohimenevää elämä voi olla. Tunnistin tai tiesin ennen jokaisen Oscar-ehdokkaan, jokaisen elokuvan ja jokaisen laulun. Nykyään minun on vaikea pysyä perässä.

Joku sanoi kerran, että vuoden 1975 Oscar-gaala oli vielä aikaa ”jolloin näyttelijöillä oli tyyliä eikä poliittista agendaa”. Vaikka tämä ei ehkä olekaan täysin totta, tuntuu kuitenkin siltä, että olemme vuosien saatossa menettäneet jotain tärkeää.

Palataan siis ajassa 47. Oscar-gaalaan ja keskitytään yhteen tiettyyn valokuvaan, joka on herättänyt viime aikoina kiivaita keskusteluja. Mikä tässä kuvassa on saanut ihmiset puhumaan?

”Ruma” ja ”irvokas”

On vaikea puhua vuoden 1975 Oscar-gaalasta mainitsematta Dustin Hoffmania. Legendaarinen näyttelijä, joka on nykyään jo 87-vuotias, hallitsi suvereenisti gaalaa edeltäjiä keskusteluja sekä uutisia – joskaan ei ehkä sillä tavalla kuin monet voisivat odottaa.

Hoffman oli ehdolla roolistaan koomikko Lenny Brucena tämän elämästä kertovassa Lenny-elokuvassa, mutta hän ei ollut itse kovin innostunut Oscar-gaalaan osallistumisesta. Hoffman tunnettiin jo tuolloin suorasanaisesta kritiikistä akatemiaa kohtaan ja hän oli nimittänyt tilaisuutta räikeäksi sekä noloksi mennen jopa niin pitkälle, että vertasi ”rumaa ja irvokasta” gaalaa lasten kauneuskilpailuihin.

Nuo lausunnot saivat gaalaa juontaneen Bob Hopen vitsailemaan aiheesta illan aikana.

– Jos Dustin Hoffman voittaa tänä iltana, hänen ystävänsä hakee pystin hänen puolestaan – George C. Scott, Hope vitsaili viitaten tapaukseen, jossa Scott oli itse kieltäytynyt vastaanottamasta omaa palkintoaan vuoden 1971 Oscar-gaalassa.

Vaikka Hoffman ei lopulta tuona iltana voittanutkaan parhaan miespääosan palkintoa, se ei estänyt juontajana toiminutta Frank Sinatraa jatkamasta miehen pilkkaamista. Karismaattisuudestaan tunnettu laulaja yritti piikitellä Hoffmania tavalla, joka ei lopulta uponnut edes yleisöön.

Sinatra sammalsi lavalla

Vaikuttaakin siltä, että 47. Oscar-gaala oli kaikkea muuta kuin helppo tilaisuus Sinatralle.

Arvostelut gaalaillan jälkeen olivat kaikkea muuta kuin positiivisia. Chicago Tribune -lehden tunnettu elokuvakriitikko Roger Ebert kirjoitti, että jopa yleisö buuasi Sinatralle gaalan aikana.

Rakastettu tähti vaikutti lavalla päihtyneeltä ja sammalsi sanojaan tehden ”useita kärkkäitä sekä mauttomia viittauksia italialaisamerikkalaisiin ystäviinsä”.

– Se oli nolo spektaakkeli, Ebert kirjoitti arviossaan.

Mutta tuona iltana oli määrä tapahtua vielä kiistanalaisempia asioita.

Puhe joka raivostutti Bob Hopen

Jos väitetään, että palkintoseremoniat olivat jotenkin vähemmän poliittisia entisaikoina, niin vuoden 1975 Oscar-gaalasta on noussut esiin yksi tarina, joka sotii jyrkästi tuota ajatusta vastaan. Vietnamin sota oli juuri päättymäisillään saman vuoden huhtikuussa, eikä sitä voinut olla aistimatta illan aikana.

Kun dokumenttielokuvantekijä Bert Schneider astui lavalle vastaanottamaan parhaan dokumenttielokuvan palkintoa elokuvastaan Hearts & Minds, hän ei voinut olla nostamatta Vietnamia valokeilaan. Hän totesi: ”On ironista, että olemme täällä juuri ennen Vietnamin vapauttamista.” Tämä ei ollut erityisen yllättävää, koska hänen kriittinen dokumenttinsa keskittyi juuri Vietnamin sotaan.

Tilanne kuitenkin kärjistyi, kun Schneider luki sähkeen, joka sisälsi ”Ystävyyden tervehdyksen kaikille amerikkalaisille” Vietkongin suurlähettiläältä Dinh Ba Thiltä.

Sähke kiitti sodanvastaista liikettä ”kaikesta siitä, mitä he ovat tehneet rauhan puolesta”, ja se oli liikaa Oscar-juontaja Bob Hopelle, joka oli pitkään ollut Vietnamin sodan puolesta puhuja.

Iski takaisin

Hope ei halunnut antaa asian olla, vaan kirjoitti tuntia myöhemmin sähkeen, jonka Frank Sinatra luki jakaantuneelle yleisölle: ”Akatemia sanoo: ’Emme ole vastuussa ohjelmassa tehdyistä poliittisista viittauksista, ja olemme pahoillamme, että sellaisia piti kuulla tänä iltana.’”

Tämä puhe raivostutti Shirley MacLainea, yhtä juontajista, sekä näyttelijä Warren Beattya. Beatty vastasi sarkastisesti: ”Kiitos, Frank, senkin vanha republikaani”. MacLaine lisäsi oman terävän kommenttinsa: ”Sanoit puhuvasi Akatemian puolesta. No, minä olen Akatemian jäsen, ettekä te kysyneet minulta mitään!”

Jälkikäteen ajateltuna joidenkin mielestä Bert Schneiderin kommentit olivat suhteellisen vaarattomia. Miehen tunteneiden aikalaisten mukaan hänen sanansa vuoden 1975 Oscar-gaalassa olivat yllättävänkin hillittyjä – varsinkin kun ottaa huomioon sen, miten suorasukaisesti ja jyrkästi hänellä oli tapana puhua Vietnamin sodasta.

Kollektiivisen syyllisyyden taakka

Ingrid Bergmania ei tarvitse juurikaan esitellä, ja vuoden 1975 Oscar-gaalassa legendaarinen ruotsalaisnäyttelijä palkittiin parhaan naissivuosan Oscarilla roolistaan Greta Ohlssonina elokuvassa Idän pikajunan arvoitus. Hän sai 59-vuotiaana seisovat aplodit ihailevalta yleisöltä – mutta hänen tunteensa olivat ristiriitaiset.

Katharine Rossin ja Peter Falkin ojennettua palkinnon, Bergman piti nöyrän ja anteeksipyytelevän kiitospuheen, jossa hän totesi, että näyttelijä Valentina Cortese ansaitsi palkinnon enemmän kuin hän itse.

Bergmanin mielestä hän voitti Oscarin osittain siksi, että Hollywoodissa vallitsi syyllisyys siitä, että se oli kääntänyt hänelle selkänsä vuonna 1949, kun hänellä oli ollut skandaalimainen suhde ohjaaja Roberto Rossellinin kanssa.

Silmiinpistävä hetki

Vuoden 1975 Oscar-gaala Dorothy Chandler Pavilionissa Los Angelesissa, Kaliforniassa, oli todella ikimuistoinen.

Se piti sisällään kaikkea – eleganssia, ikonisia tähtiä, poliittista juonitteluja ja unohtumattomia elokuvia, kuten Kummisetä II, joka kahmi palkintoja. Jälkikäteen ajateltuna se tuntuu Hollywoodin kultaisen aikakauden huipulta, jolloin julkkiksilla oli sellaista charmia sekä tyyliä, joka tuntuu nykyään harvinaiselta.

Ei siis ole yllättävää, että gaalasta puhutaan yhä. Etenkin yksi kuva on herättänyt huomiota – vaikka siitä on kulunut jo lähes 50 vuotta.

Kuva, jossa on kaksi Hollywoodin ikonisinta hahmoa, Jon Voight ja Raquel Welch, herättää edelleen keskustelua, koska se kiteyttää täydellisesti tuon aikakauden eleganssin ja viehätyksen. Kuva on kuitenkin herättänyt myös kritiikkiä.

Tuona hohdokkaana iltana Jon Voight oli pukeutunut klassiseen mustaan smokkiin ja seisoi häikäisevän Raquel Welchin vieressä, joka loisti tummanpinkissä, painovoimaa rohkeasti uhmaavassa iltapuvussa. He astuivat yhdessä lavalle juontamaan parhaan kuvauksen -palkinnon voittajan. Vaikka kumpikaan legendaarisista näyttelijöistä ei ollut tuona iltana itse ehdolla, he tekivät lähtemättömän vaikutuksen kaikkiin jo punaisella matolla.

”Jon näyttää hyypiöltä”

Tuosta tilaisuudesta ja kaksikosta yhdessä otetut kuvat illan aikana ovat sittemmin levinneet sosiaalisessa mediassa.

Vaikka useimmat ihmiset ihailevat tätä ikonista kuvaa, jotkut kommentoijat ovat nostaneet kulmakarvoja ja väittäneet, että Voightin ote Raquel Welchistä näyttää sopimattomalta.

– Jon näyttää hyypiöltä. Raquel ei näytä nauttivan tilanteesta. Elleivät he ole pari – se on hyvin karmivaa, eräs nainen huomautti.

– Hän (Raquel Welch) näyttää siltä, että mies on juuri koskettanut häntä ilman hänen suostumustaan, toinen kommentoija toteaa.

Monet kuitenkin myös puolustivat kuvaa ja Voightia:

– Olin tuolloin nuori nainen, ja se, että mies piteli minua näin tapahtumassa tai muualla, tapahtui usein ja oli ihan ok. Se saattoi tuntua hyvältä, mutta tietysti jotkut miehet olivat mukavampia kuin toiset – jotkut olivat limaisia – mutta ei se mitään. Osa täällä esitetyistä raivostuneista kommenteista saivat minut vain nauramaan. Piristykää, ihmiset, eräs kommentoija totesi.

– Kaikki ovat niin kriittisiä. Jos et ollut paikalla tuohon aikaan, ei sinulla voi olla asiaan mielipidettä. Ja jos olit paikalla, tiedät hyvin, ettei tässä kuvassa ole mitään vikaa. Herranen aika, ihmiset, toinen komppaa.

Mitä mieltä sinä olet? Onko tämä tilannekuva viehättävä vilkaisu menneisyyteen vai paljastaako se epämiellyttäviä totuuksia Hollywoodin sukupuolten välisestä dynamiikasta? Jatketaan keskustelua – ja jaa tämä artikkeli Facebookissa!