Lapsuudessa koetut traumat voivat nousta pintaan yllättävissä tilanteissa. Sen tietää Farmi Suomesta yllättäen pudotettu Miina Äkkijyrkkä.
Kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä nousi nopeasti Farmi Suomi -ohjelman uusimmalla kaudella monien katsojien suosikiksi. Suorasanaisuudestaan ja aitoudestaan suosioon noussut Äkkijyrkkä kuitenkin heivattiin ohjelmasta kaikkien yllätykseksi ulos.
Asiaa ei juuri selitelty katsojille. Kahden jakson välissä ilmoitettiin, että asiaan vaikuttivat kuvausten ulkopuoliset asiat.
– Se oli ihan valetta. Mitään ulkopuolisia asioita en tiedä. Ainakaan minulla ei ollut sellaisia. Eläintenhoito oli hoidettu, miehitystä oli tarpeeksi tilalla ja lapsetkin ovat sen verran isoja, ettei heilläkään ollut mitään tarvetta, hän kertoo Newsnerille.
Hiljattain 75 vuotta täyttänyt Äkkijyrkkä kuvailee tuotantoyhtiön muotoilua kaunisteluksi. Hän sanoo, että tuotanto ei pitänyt ”lusikkaa omassa kädessä”.
– En vieläkään tiedä syytä, miksi minut vedettiin pois sieltä. Se oli todella rankkaa. Se kouraisi minua syvältä.
Tilanne nosti pintaan myös ikäviä muistoja. Äkkijyrkkä sanoo, että hänet on ennenkin heitetty elämässään ulkopuolelle. Syrjintä alkoi jo lapsuudessa.
– Olin niin vilkas. Menin lamppuihin, pitkin seiniä, puihin ja katosin tietämättömille teille. Tein elukoiden kanssa kaikkea jännää. Minun äitini ratkaisu villeyteen oli, että hän lukitsi minut jonnekin suljettuun tilaan. Vasikkakarsina oli kaikkein yleisin paikka.
Nuori Äkkijyrkkä sai toljottaa eläintilan valkoista rapattua sementtistä seinää. Vasikat pomppivat hänen mukaansa kuivikkeessa kylläisinä, mutta hänellä itsellään ei ollut ajanvietettä tai edes vettä. 1950-luvulla ei ollut tietysti kännyköitäkään.
– Siellä minä nukuin niiden vasikoiden kanssa. Ihmiset kysyvät, miten osaan vasikoita kuvata. Muoto ja olemus ovat painuneet niin syvälle. Niistä tuli psyykkisellä tasolla paljon merkittävämpiä kuin mitä lehmät tai nautakarjan nuoret eläimet.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Surullinen hylkäyskulttuuri
Nuoret eläimet ovat toki söpöjä. Miina Äkkijyrkkä ei kuitenkaan niiden ”söpöyttä” täysin ymmärrä. Hän kuvailee, että kyseessä on ”nukkesana”.
– Kaikkien eläinten jälkeläiset ovat pienenä söpöjä. Ihmistenkin. Siinä on vilpittömyys, herkkyys ja semmoinen neitseellinen puhtaus vastasyntyneessä yksilössä. Se on niin utelias. Eläimet, kun ne kehittyvät niin nopeasti, kun niillä on niin lyhyt elämä, ne ovat uteliaita koko ympäristöään kohtaan.
Äkkijyrkkä korostaa juuri uteliaisuuden merkitystä. Kun eläimet lähestyvät ulkopuolista tahoa – seinää, ihmistä, ruokaa, uutta seuraa tai toista lajia, uteliaisuus on samalla tavalla viehättävää kuin ihmislapsella.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
– Pidän Suomea surullisesti hylkäyskulttuurina. Tavallaan asia avautui sen kautta minulle isosti. Kouluammuskeluissa ja lapsimurhissa on lopulta kyse hylkäämisestä. Yksilö jätetään piirin ulkopuolelle. Se on hirmuvakava kysymys.
Äkkijyrkän mukaan Farmi Suomessa tietyt henkilöt sukkuloivat epärehellisillä keinoilla voittoa kohti. Hän sanoo, että 30 000 euroa on niin pieni raha, että sen takia ei kannata lähteä vääryyteen tai kieroiluun.
– Sen summan voi rehellinen ihminen voittaa omilla saavutuksillaan. Tämä Suomen katala kateuskulttuuri… Ihmiset ajattelevat, että se on itseltä pois, jos toinen menestyy. Jos toinen on taitava ja ahkera. Ja osaa käyttää avujaan, vaikeankin tien kautta. Toisen pitää olla kateellinen.
– Se ei estä minua, jos joku toinen on minua parempi. Ihmisiä on paljon. He ovat eri tavoin lahjakkaita, ja pystyvät moniin asioihin. He ovat erilaisia. Ei se ole minulta pois, jos joku toinen on taitava. Minä en kannata mitään kieroilua, koska karman laki tulee vastaan.
Arvostelua kateudesta
Miina Äkkijyrkkä puhuu uskonnolliseen sävyyn. Hänen mukaansa korkeammat voimat ovat antaneet käskyn, että lähimmäisiä pitäisi ajatella kuten itseään.
– Kaikki ovat erehtyneet. Vaikka miten yrittäisi olla hyvä ihminen ja rakastaa lähimmäistään, aina joku pieni risahdus tulee. Ihminen ei ole täydellinen.
Äkkijyrkkä kyseenalaistaa, että tosi-TV:n formaateista puhutaan perheohjelmina. Hän pitää asiaa jopa katalana.
– Lapsetkin katsovat niitä. Miksi pitää opettaa, että puukotetaan toista selkään ja kieroillaan selän takana? Eikö ihminen jo luonnostaankin ole kateellinen tai viheliäinen toista kohtaan? Vaikka väsyneenä tai ajattelemattomana. Miksi pitää opastaa nuoria ihmisiä kataluuteen?
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Hän arvostelee muun muassa tietokonepelejä, joissa toinen pelaaja on tapettava, että itse pärjää. Hänen mukaansa se opettaa, että elämässä ei pääse eteenpäin, jos ei hävitä toista. Toinen ihminen on mukamas este.
– ”Hah, hah, haa”. Jos meinaamme asua maapallolla, pitää sietää toista ja erilaisuutta. Ja pyrkiä avarasydämisyyteen.
Äkkijyrkkä sanoo, että esimerkiksi Koskelan teinisurman uhrilla ei ollut muita kavereita kuin he, jotka kiusasivat hänet kuoliaaksi.
– Ihmettelen. Vaikka suomalaisessa maalaiskylässä joku haluaa yrittää, muut ajattelevat, että ei hän pärjää. Hänen firmansa menee konkkaan. Suomi ei arvosta toisen yrittämistä.
Äkkijyrkkä pohtii, että asiassa saattaa vaikuttaa Pohjoisen pimeys. Kesällä on muutama kuukausi valoa, mutta sitten onkin yhdeksän kuukautta pimeää. Se masentaa ja vaikuttaa mieleen.
– Yhtäkkiä valo räjähtää helmikuussa, ja pitäisi alkaa ruveta elämään. Siivota, ostaa uutta ja laittaa. Menestyä ja saada loppututkinto. Ne ovat hirmurajuja luonnonmuutoksia. Vielä siihen nuorten epävarmuus. Miten he sijoittuvat ja suuntautuvat?
