Näyttelijä ja koomikko Masa Niemi hurmasi aikoinaan koko Suomen toinen toistaan hauskemmilla roolisuorituksillaan.
Moni muistaa hänet etenkin valtavaa suosiota vuosikymmenten läpi nauttineista Pekka ja Pätkä -elokuvista.
Hauskan miehen taustalla kyti kuitenkin tragedia, joka päättyi lopulta karmivalla tavalla paljonpuhuvien viimeisten sanojen saattelemana.
Viipurissa vuonna 1914 syntynyt Martti ”Masa” Niemi oli näyttelijä, koomikko sekä muusikko, joka viihdytti suomalaisia valtavan suosion saattelemana sodan jälkeisinä vuosina.
Hilpeän miehen roolin alle kätkeytyi kuitenkin myös toinen puoli, jonka takia miehen elämä päättyi lopulta vain 45-vuotiaana karmivaan tragediaan.
Ennen kuolemaansa Niemi ehti lyhyessä ajassa kuitenkin tehdä suomalaisen viihteen parissa uran, jonka ansiosta hänet muistetaan yhä tänäkin päivänä.
Kansan vankasta suosiosta huolimatta tähteyden taakka oli raskas, sillä kriitikot eivät miehen elokuvista pitäneet.
Masa Niemen elämä
Viipurissa syntynyt Masa oli yhdeksän lapsisen perheen kuopus, joka osoitti jo varhaisessa vaiheessa olevansa musiikillisesti lahjakas.
Niemellä oli myös lahjoja urheilun parissa ja mies esiintyikin nuoruudessaan myös akrobaattina ja taikurina sirkuksessa sekä pelasi myös jääpalloa Viipurin Susissa pienestä koostaan huolimatta.
Päivätyönsä Niemi teki autonkuljettajana makkaratehtaalla aina sotaan saakka. Ennen sotaa hän ehti myös naimisiin Helvi Kilpeläisen kanssa ja parin liitto kesti aina Niemen kuolemaan asti.
Lapsia he eivät koskaan saaneet.
Jatkosodan aikaan Niemi esiintyi jo rintamalla viihdyttäjänä kertoen tarinoita sekä hauskuuttaen joukkoja.
Masa Niemen ura elokuvissa
Vuonna 1945 sotien päätyttyä Niemi aloitti uransa elokuvissa, mutta alkuun menestystä ei tuntunut löytyvän. Läpimurtonsa hän sai lopulta niin sanotun rillumarei-buumin alkuvaiheissa Lentävä kalakukko -elokuvasta Esa Pakarisen rinnalla.
Kaksikon valtava kokoero herätti huomiota ja heidän kemiansa takia molemmat kiinnitettiin Reino Helismaan toimesta tulevaan Pekka Puupää -elokuvaan.
Halvalta ja nopeasti tehdyltä elokuvalta ei odotettu paljoa, mutta yllättäen se osoittautuikin todelliseksi hitiksi. Valtaisin yleisön suosion myötä legendaarisia Pekka ja Pätkä -elokuvia tehtiin lopulta noin kymmenen vuoden aikaikkunassa 12 kappaletta.
Elokuvissa parivaljakko nähtiin muun muassa salapoliiseina, sammakkomiehinä sekä YK:n rauhanturvaajina.
Elokuvien myötä Pakarisesta ja Niemestä tuli koko kansan rakastamia hupiukkoja, joiden lentävät lauseet kuten ”asiahan ei minulle kuulu, mutta…” -jäivät elämään vuosikausiksi suomalaisten suuhun.
Niemi teki uransa aikana myös useita muita rooleja kriitikoiden lyttäämien Puupää-elokuvien lisäksi, mutta ne eivät koskaan menestyneet samalla tavalla kansan keskuudessa.
Kriitikoiden julmat sanat Niemen roolisuorituksista painoivat hänen mielessään lopulta todella paljon ja hänen oli vaikea koskaan enää päästä irti Puupää -elokuvien roolihahmostaan, jonka vangiksi tunsi jääneensä.
Pinnan alla kyti ongelmia
Pekka ja Pätkä -elokuvien tuoma suosio ja roolin vangiksi jääminen piinasivat lopulta Niemeä niin paljon, että vaikka hän tekikin seuraavina vuosina monia muita elokuvia, hän alkoi lievittää tuskaansa alkoholilla.
Aikalaisten kertomusten sekä muun muassa sukulaispoika Elmer Niemen Ilta-Sanomille antaman haastattelun mukaan puheet Niemen alkoholin käytöstä eivät olleet liioittelua.
Hän joi päivittäin liki kaksi pulloa koskenkorvaa.
– Kaksi senttiä hän jätti aina aamuksi, sukulaispoika kertoi IS:lle.
Ahdistus ja kritiikin tuomat paineet yhdistettynä viinaan näkyivät siinä, että Niemi asteli monesti kuvauspaikalle alkoholia nauttineena sekä viinalta haisten.
Puupää -elokuvat olivat kyllä tuoneet isot palkkiot, mutta kaikki raha menivät pitkälti kurkusta alas johtaen talousvaikeuksiin.
Alkoholin käyttö vain kasvoi vuosi vuodelta ja Niemi kävi myös vieroituksessa, mutta siitä ei ollut apua. Samaan aikaan työtoveri ja ystävä Esa Pakarinen joutui pitämään huolta pienemmästä ystävästään ja katsomaan tämän perään.
Se söi ystävysten välejä viimeisinä vuosina ja vaikutti siihen paljon.
Piinaavat viimeiset sanat
Masa Niemen elämä päättyi lopulta vuonna 1960 oman käden kautta Tampereen Pyynikin uimahallin retkeilymajassa, jossa hän jakoi huoneen Pakarisen kanssa.
Hän oli vain jonkin aikaa aiemmin kuullut, että Pekka ja Pätkä -elokuvia ei tehtäisi enää lisää tulevaisuudessa.
Taiteilijat olivat kokoontuneet viettämään vapunaattoa ja ihmettelivät, minne Niemi oli kadonnut, kun tämä ei vastannut vastaanotosta tehtyihin puheluihin.
Hänet löydettiin lopulta makaamasta tajuttomana huoneesta, jossa hän oli ottanut yliannostuksen unilääkkeitä.
Niemi kiidätettiin paikalta sairaalaan, jossa hän myöhemmin kuoli.
– Vapunaattona, se oli lauantai, tulin Tampereelle takaisin, ja Masa oli jo tajuttomana. Se oli ilmeisesti ottanut jotain pillereitä, mutta kaikki tuubit hävittänyt, Pakarinen muisteli tapahtumaa myöhemmin.
Ystävä oli jättänyt vierelleen pöydälle kahvilakuitin, jonka taakse oli kirjoittanut kylmäävät viimeiset sanansa:
– Hyvä on olla, kun on nolla. Hyvästi. T. Masa, viesti kuului.
Niemen elämä päättyi surulliseen tragediaan ja hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon.
Hänen viimeinen elokuvansa Kaks’ tavallista Lahtista tuli ensi-iltaan vasta näyttelijän kuoleman jälkeen, eikä hän siis itse koskaan päässyt näkemään sitä.
Niin surullinen ja traaginen kohtalo. Niemi oli ehdottomasti yksi aikansa hauskimmista ja hienoimmista tähdistä. Todella surullista, että hänen elämänsä päättyi lopulta tällä tavalla aivan liian varhain.
Millaisia muistoja sinulla on Niemestä tai esimerkiksi Pekka ja Pätkä -elokuvista? Kerro meille Facebookin kommenttiosiossa!