Kimmo Vehviläinen teki oksettavan pilan ystävän lounaalle

Katja Ståhl kertoi järkyttävästä löydöstään, mutta Kimmo Vehviläisen paljastus vasta olikin ällöttävä.

Saatan olla väärässäkin -podcast ei pelkää käsitellä vaikeitakaan aiheita – tai tässä tapauksessa, hieman haisevia muistoja. Podcastin tuoreessa jaksossa Katja Ståhl ja Kimmo Vehviläinen päätyivät muistelemaan erikoisia sattumuksia, joissa yllättävänä yhteisenä nimittäjänä toimii… uloste.

Katja Ståhl kertoo jaksossa häkellyttävästä löydöstä, joka osui kohdalle muuton yhteydessä. Pitkään käyttämättä ollut vinttikomero tarjosi enemmän kuin vanhoja muistoja.

– Oli muutto edessä, pakkailin kamppeita ja muistin, että en ole käynyt vuoteen vintillä. Huomasin, että vintin lukko oli hajotettu, Ståhl taustoittaa.

Kun Ståhl avasi laatikon, hän kohtasi jotain täysin odottamatonta.

– Menen sinne, avaan pahvilaatikon ja siellä on ihmiskakka pahvilaatikossa.

Tarinan absurdius sai Ståhlin kirkumaan – eikä syyttä. Myöhemmin tapahtuma kääntyi perheen keskuudessa huumoriksi.

Eväsrasiakepponen

Ståhlin kokemuksen innoittamana Kimmo Vehviläinen muistaa oman, hieman kiusallisen mutta ainakin kaksikon mielestä hilpeän teinivuosien jäynän. Tuolloin noin 15-vuotias Vehviläinen oli kesätöissä luokkasiivoojana Taideteollisessa korkeakoulussa ystäviensä kanssa.

Yhdelle heidän kavereistaan, Tomille, tehtiin kepponen. Vehviläinen kertoo olleensa kateellinen Tomille siitä, että hänen äitinsä laittoi pojalleen töihin joka aamu hienot eväät mukaan.

– Teimme kerran Pasin kanssa meidän frendille Tomille sellainen jäynä. Otettiin Tomilta eväät pois ja kävin kakkaamassa sinne sellaisen hirvittävän kokoisen pökäleen.

– Siis oikeasti? Ståhl kysyy epäuskoisena ja vitsailee soittavansa poliisille.

Tomin reaktio oli ymmärrettävän järkyttynyt, ja tilanne johti huutoon ja vaatimukseen uudesta eväsrasiasta. Vehviläinen ei muista, miten tilanne lopulta ratkaistiin tai miten todisteet hävitettiin.

Podcastin oudot muistot paljastivat, että joskus elämä kirjoittaa hauskimmat – ja haisevimmat – juonenkäänteet ihan itse. Ståhlin vinttilöytö ja Vehviläisen teinitemppu muistuttavat, että kaikilla meillä on tarinoita, jotka haisevat hieman, mutta saavat nauramaan vuosienkin päästä.

LUE MYÖS:

 

Lue lisää aiheesta...