Näyttelijä Lauri Tanskanen avaa uutuuskirjassaan Minun sairaan kaunis elämäni (Storytel, 2024) elämänsä syövän varjossa – matkan, joka alkoi viattomalta tuntuneesta tutkimuksesta ja muuttui vuosien mittaiseksi taisteluksi.
Tanskasen tarina ei ole vain selviytymistä, vaan myös syvällistä pohdintaa elämän arvaamattomuudesta.
Kaikki alkoi, kun Tanskanen huomasi verta ulosteessaan.
Vaikka verikokeissa ja näytteissä ei ollut ilmennyt mitään erityistä, päätettiin tehdä varotoimenpide – ja silloin löytyi nyrkin kokoinen möykky.
”Sehän on tietysti nyt järkytys tällainen. Kyllä se syöpä on,” lääkäri totesi, ja Tanskasen maailma romahti.
Hoidon alku
Tanskanen kertoo kirjassaan hetkistä, jotka piirtyivät hänen mieleensä ikuisiksi ajoiksi:
”Muistan ponnaripäisen nuoren lääkärin… Muistan hänen epäuskoisen ilmeensä. Muistan kaksi lausetta: ’Löydös on hurja.’ Ja: ’Me ollaan kuitenkin päätetty hoitaa sua.'”
Näiden sanojen myötä alkoi pitkä ja kivulias taistelu.
Syöpähoidot olivat uuvuttavia, ja vaikka aluksi kasvaimet pienenivät vain vähän, Tanskasella oli toivoa.
”Kaikki on uutta, pelottavaa ja sekavaa. Vallitsevaksi olotilaksi asettuu hahmottomuus, toisten armoilla olo ja kauhu,” hän kuvailee tunteitaan ensimmäisten hoitojen aikana.
Kuitenkin, kun syksy saapui, lääkäri toi jälleen synkkiä uutisia:
”Tauti on hyvin aggressiivinen, kaikki kasvaimet ovat kasvaneet takaisin alkuperäiseen mittaansa, tai jotkut vähän isommiksikin.”
Toivon pilkahdukset pimeyden keskellä
Matka ei kuitenkaan ollut pelkkää tuskaa. Eräänä jouluna Tanskaselle kerrottiin, että etäpesäkkeistä oli hävinnyt suurin osa:
”Itkemme Hennan [Tanskasen vaimon, näyttelijä hänkin] kanssa ilosta ja olemme yhdessä toivon äärellä. Saamme joulun, ihanan joulun anoppilassa.”
Hetket, jolloin toivo nousi syvän pimeyden keskeltä, olivat arvokkaita ja tarjosivat voimaa jatkaa.
Vaikka Tanskasen taistelu jatkuu ja syöpä on edelleen osa hänen elämäänsä, hän on oppinut elämään hoitojen kanssa.
”Osaan nykyisin rytmittää arkeani. Hoitojen jälkeen menee 3-4 päivää palautuessa ja sen jälkeen on normimeininki.”
Vaikka taudin lopullinen kukistaminen ei ole vielä saavutettu, hän on löytänyt rauhan sen kanssa, että elämä jatkuu – eri tavalla kuin ennen, mutta silti kauniina.
– En ole edelleenkään sataprosenttisesti terve, Tanskanen kertoi hiljattain Ilta-Sanomille.
– Tarinani ei ole sellainen perinteinen sankaritarina, jossa lopussa juostaan maratoneja. Tautia on jäljellä, mutta muutaman viimeisen vuoden ajan se on ollut hyvässä kontrollissa.
Paluu luovuuteen ja uuteen arkeen
Tanskanen ei ole antanut sairauden estää häntä luovassa työssään. Hän on palannut taiteen pariin ja jatkaa projektejaan, kirjoittamista ja näyttelemistä.
”Kirjoittaminen on tullut jäädäkseen. Se on aivan ihanaa, kun ei tarvitse olla vastuussa mistään aikatauluista,” hän iloitsee.
