Näyttelijä Maija-Liisa Peuhu on tunnettu muun muassa pitkästä urastaan Salatut elämät -sarjan Ulla Taalasmaana. Nyt hän elää uutta vaihetta elämässään.
Vuoden alussa hän päätti jättää sarjan, jossa hän esiintyi yli 25 vuoden ajan. Nyt 82-vuotiaana hän on siirtynyt eläkkeelle ja nauttii arjesta Helsingin Laajasalossa. Rivitaloasunnon keittiö on hänen voimapaikkansa, ja näkymä pihalle kirmaavien koululaisten iloisista leikeistä tuo hänelle iloa.
– Jotkut asukkaat häiriintyvät oppilaiden äänistä, mutta minusta ne ovat nautinnollista kuunneltavaa. Elämän riemustahan lapset kirkuvat, Peuhu kertoo hymyillen Anna-lehdelle.
Elämää täynnä haasteita ja iloa
Peuhun elämä on ollut tapahtumarikas. Hän syntyi jatkosodan aikaan vuonna 1942 Kuusankoskella, ja sota jätti jälkensä perheeseen. Hänen isänsä palasi rintamalta, mutta ilo ja huumori olivat hävinneet. Isän tiukan kurin myötä Peuhu oppi arvostamaan työntekoa ja itsenäisyyttä – opetuksia, joista on ollut paljon hyötyä näyttelijänuran aikana.
Näyttelijäunelmia ei kuitenkaan tuettu.
– Kotona minua ei kannustettu tavoittelemaan haavettani näyttelijän urasta. Isäni sanoi, että jos pyrin Suomen teatterikouluun, joka tunnetaan nykyisin Teatterikorkeakouluna, hän tulee hakemaan minut sieltä pois, Peuhu kertoo Annalle.
18-vuotiaana hän kuitenkin toteutti haaveensa näyttelijäntyöstä ja pääsi sisään Teatterikorkeakouluun ensimmäisellä yrittämällä.
– Minulla oli ollut 18-vuotissyntymäpäiväni tienoilla ennakkoaavistus siitä, että tulevat vuodet kuljettavat minut mahtaviin asioihin. Se piti paikkansa. Saan aina välillä etiäisiä. Näen välähdyksenomaisesti asian, joka tulee tapahtumaan. Ennakkoaavistus saattaa putkahtaa mieleeni vaikkapa ajaessani autoa, Peuha avaa.
Pian valmistumisen jälkeen hän aloitti työnsä Hämeenlinnan kaupunginteatterissa, ja nuorena äitinä hän tasapainoili pienen lapsen ja teatterin vaativan työn välillä. Pian matka vei hänet kauemmaksikin, kun hän otti vastaan työn Kemin kaupunginteatterissa ja rakastui pohjoisen karuun kauneuteen. Vuosien mittaan Peuhu työskenteli myös Turussa, jossa hän tapasi tulevan puolisonsa Keijo K. Kulhan. Näinä vuosina hän oppi elämään täysillä ja luotti siihen, että elämässä tapahtuu aina paljon hyvää.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Uuden ajan kynnyksellä
Peuhun elämässä on ollut monia muutoksia ja menetyksiä, mutta hänen suhtautumisensa elämään on säilynyt positiivisena. Salatut elämät -sarjan jättämisen jälkeen hän on keskittynyt omaan hyvinvointiinsa ja terveytensä ylläpitoon. Keppi on nykyään vakituinen apuväline, sillä aivoinfarkti ja pitkittyneet koronavaivat ovat hidastaneet liikuntakykyä. Hän kuitenkin kokee suurta kiitollisuutta ikäänsä nähden hyvästä terveydestä.
– Se tapahtuu, mikä on tapahtuakseen. En ole koskaan osannut pelätä ikääntymistä tai sairastumista. En pelkää myöskään kuolemaa. Miksi pelkäisin? Se on yhtä luonnollinen ja tärkeä osa elämää kuin syntymä, Peuhu pohtii.
Peuhu pitää elämässään tärkeänä myös isoäidin roolia.
– Pyrin olemaan neljälle lapsenlapselleni mukava ja hauska mummo. Nyt minulla on eri tavalla aikaa heille kuin äitinä omille lapsilleni.
Jokainen päivä on lahja, ja hän uskoo, että elämä on tarkoitettu elämiseen, niin pitkään kuin voimia riittää.
Lue myös:
- Maija-Liisa Peuhu avautuu elämästään Salkkareiden jälkeen: “Ei ole tullut ikävä”
- Maija-Liisa Peuhu vakavana Seiskalle: ”Tämä saattaa olla viimeinen haastatteluni”
