Laulajalegenda Anneli Saaristo, 76, muistaa edelleen kirkkaasti, millainen kohu nousi hänen Euroviisu-edustuksestaan vuonna 1989. Espanjalaishenkinen La Dolce Vita -kappale jakoi voimakkaasti mielipiteitä, ja Saaristo joutui keskelle ulkonäköön kohdistuvaa arvostelua – vieläpä omassa kotimaassaan.
Anna-lehden tuoreessa haastattelussa Saaristo palaa tuohon hetkeen ja kertoo, kuinka suomalaiset olivat innoissaan ja odottivat hyvää sijoitusta. Seitsemäs sija oli lopulta upea saavutus – mutta kotimainen keskustelu ei ollut vain ruusuilla tanssimista.
– On jotenkin niin suomalaista, että haukutaan oma edustaja etukäteen, Saaristo kiteyttää tuntojaan ja vertaa tilannetta tämän vuoden Suomen edustajaan Erika Vikmaniin.
Saariston mukaan Vikmanin Ich komme on saanut osakseen samanlaista kritiikkiä kuin hänen oma esityksensä aikanaan. Kappaleen tyyli, esitys ja erityisesti Vikmanin ulkonäkö ovat herättäneet keskustelua – ja osa kommenteista on ollut ilkeitä.
Anneli Saaristo ei kuitenkaan hyväksy tällaista kohtelua.
– Lihava, miten niin! Minustakin silloin kirjoitettiin, että liian lihava ja liian vanha. Kaikkea p*skaa. Olin silloin vasta nelikymppinen ja hoikassa kunnossa, hän muistelee suorasanaisesti.
Saariston mukaan Vikman tekee kappaleelle oikeutta ja on hänen mielestään ehdottomasti ammattilainen. Hän näkee paljon itseään nuoremmassa kollegassa – lahjakkuutta ja rohkeutta, jota suomalaiset artistit tarvitsevat kansainvälisillä areenoilla.
Pitkä ura, laaja menestys
Anneli Saaristo ei ole pelkästään Euroviisu-artisti. Hän on monipuolinen laulaja, joka on tehnyt pitkän ja arvostetun uran suomalaisessa musiikkielämässä. Kansainvälistäkin menestystä tuli jo 1980-luvulla, kun hänet palkittiin Knokken laulufestivaaleilla parhaana naissolistina vuonna 1983, voitti Rostockin kansainvälisen laulukilpailun vuonna 1985 ja nappasi toisen sijan Dresdenin laulukilpailussa.
Euroviisuista tuttu, tunteikas ääni ja vahva läsnäolo ovat pitäneet Saariston suomalaisten sydämissä vuosikymmenten ajan.
Anneli Saaristo tietää, miltä tuntuu joutua arvostelun kohteeksi vain siksi, ettei sovi tiettyyn muottiin. Hänen tukensa Erika Vikmanille ja suora puheensa muistuttavat meitä siitä, että musiikki ei tunne ulkonäkörajoja – mutta suomalainen keskustelukulttuuri saisi kehittyä.
