Suomen julkisen terveydenhuollon tulevaisuus näyttää haastavalta, sillä lähivuosina on edessä merkittäviä leikkauksia ja uudelleenjärjestelyjä, jotka koskettavat laajasti koko järjestelmää.
Ylen haastattelemat asiantuntijat, Satakunnan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Varhila ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueen johtaja Petri Virolainen, kertovat, että nykyiset resurssit eivät riitä kattamaan kaikkia nykyisiä palveluita. Palveluvalikoima on määriteltävä uudelleen. Orpon hallituksen ohjelmassa on jo linjattu tästä tarpeesta.
Varhila ja Virolainen esittävät useita keinoja, joilla järjestelmää voisi tehostaa ilman, että potilaiden terveys vaarantuu. Yksi suurimmista huolista on, että julkisen ja yksityisen terveydenhuollon väliset erot tulevat kasvamaan, kun julkisia palveluja karsitaan ja osa väestöstä joutuu turvautumaan yksityisiin vaihtoehtoihin.
Yksinäisyyden hoito lääkärikäynnillä on yksi ongelmakohta, jota Varhila ja Virolainen Ylelle nostavat esiin. Heidän mukaansa monet ikääntyneet hakeutuvat lääkärin vastaanotolle, vaikka kyse ei olisi varsinaisesta lääketieteellisestä ongelmasta vaan yksinäisyydestä tai turvattomuudesta. Tämä lisää julkisen terveydenhuollon kuormitusta ja voisi heidän mukaansa olla ratkaistavissa esimerkiksi vertaistuen tai sosiaalisten palveluiden avulla.
Eliniän pidentämisen arvo?
Keskusteluissa nousevat esiin myös kalliin erikoissairaanhoidon hoidot, kuten satoja tuhansia euroja maksavat syöpälääkkeet, jotka eivät välttämättä paranna sairautta, mutta voivat pidentää elinikää. Virolainen korostaa, että on mietittävä, mikä on ”rajahyöty”, eli kuinka paljon yhteiskunta voi maksaa eliniän pidentämisestä, ja mihin resurssit tulisi kohdentaa.
Palveluiden siirtäminen sairaaloista perusterveydenhuollon piiriin voisi myös olla yksi keino säästää. Varhila esittää, että monia kontrollikäyntejä, jotka nyt tehdään erikoissairaanhoidossa, voitaisiin siirtää terveyskeskuksiin tai jättää kokonaan pois. Näin sairaalat voisivat keskittyä kiireellisempiin ja monimutkaisempiin tapauksiin.
Mielenterveyspalveluissa taas voitaisiin harkita ryhmäterapian käyttämistä yksilöterapian sijaan lievissä tapauksissa. Virolaisen mukaan myös hoitajat voisivat ottaa suuremman roolin esimerkiksi reseptien uusimisessa tai lievien mielenterveysongelmien hoidossa, mikä keventäisi lääkärien työtaakkaa.
Syöpäseulonnat ovat myös osa keskustelua. Virolainen ehdottaa, että seulontoja voitaisiin kohdentaa enemmän geneettisen riskin perusteella, jolloin seulontaa tarjottaisiin useammin niille, joilla on perinnöllinen riski sairastua syöpään. Tämä voisi tehostaa resurssien käyttöä ja kohdentaa seulontoja niille, jotka niistä eniten hyötyvät.
Kaiken kaikkiaan asiantuntijat korostavat, että hoitojen vaikuttavuuden on perustuttava tutkittuun tietoon, ja julkisten palveluiden tulee keskittyä niihin alueisiin, joissa hoidon vaikuttavuus on suurin. Samalla on kuitenkin tunnustettava, että julkisten palveluiden karsiminen tulee lisäämään eriarvoisuutta, sillä ne, joilla on varaa, voivat turvautua yksityisiin palveluihin.
Mitä tunteita tämä herättää sinussa? Kerro mielipiteesi Facebookin kommenteissa.
