Maailmassa tapahtuu tällä hetkellä paljon. Moni ihminen joutuu kamppailemaan peruasioiden äärellä ja on tärkeämpää kuin koskaan, että autamme toisiamme tarpeen vaatiessa.
Tästä naisesta voi jokainen ottaa mallia.
Nainen nimeltä Sara Fleming pitää blogia nimeltä ”Pacis in the Gutter”, jossa hän jakaa uskontarinoitaan.
– Olen Jeesus-tyttö. Rakastan kirjoittaa, lukee hänen kuvauksessaan. ”Rakastan myös tarinoita. Erityisen tositarinoita siitä, kuinka Jumala auttaa parantamaan rikkinäisiä asioita.”
Jokin aika sitten hän sai kokea unohtumattoman hetken.
Marraskuussa 2020 Sara oli ruokakaupassa klo 22 ja päätyi kassalla jonossa seisovan miehen taakse.
Mies yritti maksaa päivittäistavaransa, mutta hänen korttinsa maksu ei mennyt läpi.
Kortti evättiin toistuvasti
Hän otti tavaran toisensa jälkeen pois ostoksistaan vähentääksesen summaa, mutta kone ei hyväksynyt korttia.
Tilanne oli kiusallinen kaikille, ja tilannetta pahensi se, että hänellä oli mukanaan kaksi lastaan, jotka olivat silminnähden hämmentyneitä tästä kaikesta.
– Kassahenkilö nosti liukuhihnalta pois tonnikalapurkkeja, pastalaatikoita, banaaneja ja omenoita, hän kirjoitti.
– Mietin, oliko hän yksinhuoltajaisä. Sormuksen puute sai minut epäilemään tätä, Sara sanoi.
– Näin, kun edessäni oleva mies pyysi kassalla laittamaan tavaran toisensa jälkeen syrjään. Uudelleen ja uudelleen. Hän jatkoi korttinsa lukemista. Mutta sen käyttö kiellettiin kerta toisensa jälkeen.
Äkillinen päätös
Sara tiesi, mitä hänen pitäisi tehdä.
Sara sanoi miehelle, että hän maksaa ostokset, myös ne, jotka oli jo otettu pois.
Ostokset tulivat maksamaan yli sata euroa.
– Mies kääntyi hitaasti ympäri. Jonossa ei ollut muita meidän lisäksemme, Sara muisteli.
Mies jäi aluksi täysin sanattomaksi ja alkoi itkeä. Mies kiitti Saraa ja kertoi olevanssa yksinhuoltajaisä, jolla oli vaikeuksia toimeentulon kanssa.
– En tiedä kuinka kiittää sinua. Tämä on niin vaikeaa, hän kertoi Saralle.
– Halasin häntä. Myös hänen poikansa ja tyttärensä halusivat halata minua. Kun pääsin autolleni, kyyneleet alkoivat valua pitkin poskiani, Sara kirjoittaa.
Helmikuussa Sara oli käymässä kirkossaan ja sattui katsomaan vasemmalle puolelleen. Siinä istui kyseinen yksinhuoltajaisä ja hänen kaksi lastaan.
Näinä aikoina on tärkempää kuin koskaan auttaa muita. Mikään teko ei ole liian pieni! Sarasta voisi jokainen ottaa mallia.
