Eräänä päivänä naisen pihalle ilmestyi koira. Nainen ihmetteli hetken, mistä koira ilmestyi, rapsutteli sitä ja päästi koiran sisälle kotiinsa.
Hän ihmetteli, kun koira käpertyi nurkkaan nukkumaan, mutta antoi sen kuitenkin olla ihan rauhassa. Tunnin päästä koira heräsi ja käveli ovelle, jolloin nainen päätteli sen haluavan ulos. Nainen päästi koiran ulos ja sulki oven perässään.
Naisen ihmetykseksi seuraavana päivänä hänen pihallaan seisoi sama koira.
Kun sama alkoi toistumaan useampana päivänä peräkkäin, alkoi naista kiinnostamaan enemmän, mistä oikein oli kyse. Koira ei näyttänyt kulkukoiralta, sen turkki oli hyvin hoidettu ja se oli muutenkin hyvässä kunnossa.
Useamman viikon ajan koira käveli hänen kotinsa ovelle ja käpertyi nukkumaan samaan nurkkaan, kuin ensimmäiselläkin kerralla.
Koska mitään selitystä erikoiselle tavalle ei löytynyt, päätti nainen kirjoittaa viestin koiran omistajalle: ”Haluaisin tietää kuka omistaa tämän suloisen koiran, joka tulee luokseni nukkumaan tunniksi joka iltapäivä.”
Nainen kiinnitti viestin koiran kaulapantaan.
Kun koira seuraavan kerran ilmestyi naisen ovelle, huomasi hän koiran kaulapannassa uuden viestin, joka selkeästi oli vastaus hänen aiempaan kysymykseensä.
”Koirani asuu perheessä, jossa on kuusi lasta – kaksi heistä ovat alle kolmevuotiaita. Voinko minäkin tulla nukkumaan sen kanssa huomenna?”
Tarina on hyvä muistutus siitä, että eläinystävämmekin tarvitsevat lepoa ja omaa tilaa. Jaa tämä opettavainen tarina myös muille!
