Raskaaksi tuleminen ja oman lapsen odottaminen on upea kokemus, ja monelle elämän onnellisinta aikaa.
Kuten monet muutkin vanhemmat, halusivat Sarah ja Trevor Topilko Edmontonista kasvattaa perhettään.
Mutta alle puolivälissä raskautta alkoivat ongelmat. Sarahilla todettiin HELLP-oireyhtymä, joka on vaarallinen, raskaana olevilla naisilla esiintyvä sairaus.
Tämä raskausmyrkytyksen komplikaationa syntyvä sairaus voi johtaa sekä äidille että sikiölle hengenvaaralliseen tilaan, joten Sarah kiidätettiin välittömästi keisarileikkaukseen.
Hän ei ollut ainoa, joka oli sairauden takia vaarassa. Lapsi hänen vatsassaan oli vasta 27 viikon ikäinen.
Poika, joka kastettiin Connoriksi, oli pienempi kuin aikuisen kämmen, ja painoi vain 900 grammaa.
Jokaisella henkäyksellään hän taisteli olemassaolostaan.
Sarah selvisi hätäsektiosta hyvin.
Kun hän pääsi vihdoin näkemään poikansa, oli vastassa musertava näky. Vauva oli täynnä letkuja, jotka oli kiinnitetty hänen pieneen vartaloonsa.
”Minut tuotiin paikalle pyörätuolilla, koska olin vielä hyvin heikko”, Sarah kertoo.
”Kun näin poikani, yritin nousta ylös, mutta polveni eivät kannatelleet, ja romahdin lattialle”, hän kuvailee ja jatkaa:
”Onneksi yksi sairaanhoitajista sai minut kiinni.”
Kyseessä ei kuitenkaan ollut ihan kuka tahansa.
Sairaanhoitaja Gwenn O’Neil oli se henkilö, joka tuli huolehtimaan Connorista niiden 65 viikon ajan, jotka hän joutui viettämään sairaalassa.
Gwenn työskentelee Edmontonin sairaalan vastasyntyneiden osastolla, ja huolehtii pienistä potilaistaan kuin omista lapsistaan.
Sarahin mukaan juuri Gwenn loi hänelle ja hänen miehelleen kotoisan tunteen tuona stressaavana ja epätietoisena aikana.
Gwenn jopa ompeli pieniä vaatteita Connorille, joka oli niin pieni, ettei hänelle löytynyt sopivia vaatteita kaupoista.
”Hän jopa teki vaatteitiin pieniä reikiä, joista letkut sai vedettyä läpi. Ne olivat ihanimpia lahjoja, joita kukaan olisi voinut antaa meille”, Sarah kertoo Alberta Health Services -sivustolle.
Kaksi viikkoa Connorin syntymän jälkeen oli Sarahin ja Trevorin hääpäivä.
Kaiken kaaoksen keskellä sen juhliminen ei kuitenkaan käynyt pariskunnalla edes mielessä. Gwenn oli kuitenkin tehnyt suunnitelmia heidän puolestaan.
Hän kehotti vanhempia lähtemään sairaalasta vähäksi aikaa, ja tarjoutui varaamaan heille pöydän ravintolasta, jotta he voisivat syödä rauhassa ja keskittyä hetkeksi vain toisiinsa.
Gwenn itse jäi sairaalaan huolehtimaan Connorista.
”Ilman häntä kaikki olisi ollut paljon vaikeampaa. Gwenn teki paljon enemmän kuin vain työnsä. Hän sai meidät tuntemaan olomme turvalliseksi. Hän toi meidät lähemmäs toisiamme perheensä”, Trevor kuvailee.
Sairaalahenkilökunnan osaavissa käsissä Connor vahvistui päivä päivältä. Lopulta hän oli kasvanut ja kehittynyt niin paljon, että pääsi kotiin vanhempiensa kanssa.
Nyt, neljä vuotta myöhemmin, Connor on täysin terve, mutta Topilkon perhe ei koskaan unohda sitä, mitä sairaanhoitaja Gwenn teki heidän puolestaan.
Ilman hänen hoitoaan ja huolenpitoaan Connor ei ehkä olisi selvinnyt.
Siksi perhe päätti kiittää Gwenniä hyvin erityislaatuisella tavalla. He järjestivät yllätyksen sairaalaan.
Pikku-Connor, joka on nykyään täynnä vauhtia ja elämää, ojensi Gwennille kukkakimpun ja suklaalevyn, joka painoi yhtä paljon kuin hän syntyessään: 900 grammaa.
Katso videolta tunteikas jälleennäkeminen ja Gwennin reaktio yllätykseen:
Kukaan ei halua viettää pitkiä aikoja sairaalassa, mutta Gwennin kaltaiset ihmiset luovaut uskoa ja toivoa silloinkin, kun elämä näyttää pahimman puolensa.
Vaikeista olosuhteista, matalista palkoista ja stressaavasta työympäristöstä huolimatta sairaanhoitajat työskentelevät joka päivä meidän kaikkien hyväksemme.
Suuri kiitos Gwennille ja kaikille sairaanhoitajille ympäri maailman siitä, että he kohtelevat potilaitaan kuin perheenjäseniään.
Jaa artikkeli, jos sen lukeminen sai sinut vähän iloisemmaksi tänään.
