Synnytys voi olla pelottava kokemus äidille. On ratkaisevan tärkeää, että vanhemmat tuntevat olonsa turvalliseksi sairaalassa.
Suurimmassa osassa tapauksista synnyttäminen on vanhemmille positiivinen kokemus – mutta Chester ja Dora Fronczakin elämä suistui raiteiltaan sen jälkeen, kun he toivottivat tervetulleeksi poikansa Chicagolaisessa sairaalassa vuonna 1964.
Aluksi kaikki meni suunnitelmien mukaan. Dora synnytti terveen ja ihanan pojan huhtikuussa 1964. He odottivat innolla pääsevänsä tuomaan pienen poikansa kotiin, jotta he voisivat aloittaa uuden elämän perheenä.
Heidän unelmansa ei kuitenkaan toteutunut.
Kun heidän poikavauvansa Paul oli päivän ikäinen, sairaalahuoneeseen tuli yhtäkkiä sairaanhoitajan näköinen nainen.
Hän väitti, että pojan piti mennä lääkäriin. Niinpä hän otti pienen pojan ja ryntäsi pois.
Se oli viimeinen kerta, kun silloin 28-vuotias Dora näki poikansa. Valehoitaja oli siepannut vastasyntyneen ja kadonnut jälkiä jättämättä.
– Haluamme vain vauvamme takaisin ja toivomme, että se nainen pitää hänestä huolta, Dora sanoi tuolloin.
Järkyttyneet vanhemmat ottivat välittömästi yhteyttä poliisiin, ja FBI käynnisti laajan tutkinnan Doran ja Chesterin lapsen löytämiseksi. Lopulta, kaksi vuotta myöhemmin, näytti siltä, että tutkijat olivat tehneet läpimurron.
FBI oli löytänyt hylätyn pojan, tunnistanut hänet pariskunnan kadonneeksi vauvaksi ja luovuttanut hänet helpottuneille vanhemmille. Nuori poika löydettiin New Jerseystä, ja hänellä oli useita yhtäläisyyksiä Chesterin ja Doran pojan kanssa.
Korvat näyttivät samalta, ja vanhemmat olivat vakuuttuneita, että siinä oli heidän kadonnut poikansa. Mutta selkeitä todisteita ei ollut, ja 1960-luvulla mikään DNA-tekniikka ei voinut vahvistaa hänen todellista henkilöllisyyttään.
Dora ja Chester ottivat hänet luokseen ja kasvattivat hänet omanaan. He todella uskoivat, että taapero oli heidän biologinen poikansa Paul.
Väärä lapsi
Useita vuosia myöhemmin kävi ilmi, että hän ei ollut sukua Doralle ja Chesterille.
Paul oli 10-vuotias, kun hän sai tietää syntymätarinastaan. Hän oli ollut kellarissa ja löytänyt sieppauksesta kertovia lehtileikkeitä.
Vanhetessaan hän huomasi, että hänen hiuksensa olivat erilaiset kuin vanhemmilla. Paul huomasi myös muita eroja ja alkoi epäillä, ettei hän ehkä olisikaan sukua vanhemmilleen. Myöhemmin DNA-testit vahvistivat hänen epäilynsä.
Silti se oli hänelle shokki. Hän oli myös kiinnostunut löytämään ”oikean” Paul Fronczakin.
– Onko oikea Fronczak-vauva vielä elossa? Ja jos hän on, voimmeko löytää hänet? Voimmeko todella yhdistää hänet äitini ja isäni kanssa?, Paul sanoi vuonna 2014.
Vuonna 2019 asioita alkoi tapahtua, kun FBI sai uusia johtolankoja.
Poliisi oli löytänyt toisen Paul Fronczakin Michiganin maaseudulta. He lähtivät ilmoittamaan hänelle hänen todellisen henkilöllisyytensä, eikä mies voinut uskoa sitä. Raporttien mukaan hän ei halunnut astua julkisuuteen uutisen saatuaan.
– Minulla on nyt paljon asioita pohdittavana, mies kertoi WGN-TV:lle.
Vuonna 2019 näytti siltä, että mies ei halunnut tavata biologista äitiään. Ei ole varmaa, ovatko äiti ja poika tavanneet sittemmin.
Chester on kuollut vuosia sitten, eikä koskaan tavannut biologista poikaansa.
Niin traaginen tarina. Miten tuollaisesta voi selvitä, niin vanhemmat, kuin biologinen ja biologiseksi luultu lapsi?
Mitä ajatuksia tämä juttu herätti sinussa? Jätä kommentti Facebook-artikkkelin alle.
