Maailmassa, jossa avioerot yleistyvät on erittäin yleistä etsiä itselleen äkkiä uusi partneri, esimerkiksi deittisovelluksen avulla.
Joskus tuntuukin siltä, että aitoa rakkautta ei ole enää olemassakaan.
Tämä sydäntäsärkevä tarina kertoo Isaacista ja Teresa Vatkisista – ja me toivomme, että se saa sinutkin liikuttumaan.
Isaac Vatkins syntyi vuonna 1926, Uruguayssa. Hänen tuleva vaimonsa, Teresa, syntyi Mar del Platassa, Argentiinassa vuonna 1928.
Pari tapasi sattumalta ensimmäisen kerran Argentiinassa. Oli vuosi 1945, jolloin Isaacin ja Teresan katseet kohtasivat paikallisella festivaalilla.
He pitivät yhteyttä kirjeiden välityksellä ja kaksi vuotta myöhemmin he päättivät mennä naimisiin.
Yhdessä he rakensivat itselleen onnellisen elämän Villa Urquizassa. (kylä, joka sijaitsee keskellä Argentiinaa)
Pariskunta sai kolme lasta; Leo, Daniel ja Clara. 1960-luvun lopussa Argentiina oli kuitenkin täydessä kaaoksessa – tämän seurauksena Isaac ja Teresa päättivät muuttaa Chicagoon, Yhdysvaltoihin.
Isaac avasi oman liiketoiminnan, joka menestyi erinomaisesti, hänen ravintolansa toimitti kosher-lihaa kaikille lähistöllä asuville toimijoille. Teresa sen sijaan työskenteli kauneussalongissa.
”Me emme ole koskaan asuneet suuressa talossa tai eläneet luksuselämää. Elimme aina yksinkertaisesti ja yritimme säästää rahat koulutukseemme”, lapset kertovat argentiinalaiselle iltapäivälehdelle.
Vuodet jatkoivat kulumistaan, mutta pariskunnan rakkaus pysyi elinvoimaisena ja ennen kaikkea aitona.
Onni ei ole kuitenkaan ikuista, sillä 80 vuoden iässä, Teresalla diagnosoitiin Alzheimerin tauti. Isaac päätti pitää huolta rakkaasta vaimostaan.
Isaac laittoi kaiken ruoan, pesi pyykit ja osti kaiken tarpeellisen, jota tarvittiin arkipäiväiseen elämiseen – hän ei koskaan aikonut luovuttaa elämänsä rakkauden suhteen.
Vanha mies yritti auttaa vaimoaan kaikin keinoin. Hän opetteli käyttämään internetiä ja etsi tietoa hoitomenetelmistä. Muille tämä saattaa olla itsestäänselvää, mutta Isaac ei ollut koskaan elämässään käyttänyt tietokonetta.
Valitettavasti Isaac joutui lopulta luovuttamaan Teresan suhteen.
Tilanteesta tuli sietämätön ja Teresa joutui muuttamaan dementikoille tarkoitettuun vanhainkotiin.
Isaac ei kuitenkaan koskaan jättänyt vaimonsa luona vierailua väliin – hän kävi siellä jokaisena päivänä.
91 vuoden iässä Isaac sairastui vaikeaan influenssaan. Myös Teresan vointi oli huonontunut nopeasti.
Teresa sai myös vakavan keuhoputkentulehduksen. Pariskunta kuljetettiin samaan sairaalaan.
Heidän lapsensa varmistivat, että isä ja äiti saivat jakaa sairaalassa saman huoneen ja vierekkäiset sängyt.
Siinä he makasivat kylki kyljessä, erittäin sairaina. Rakkaus oli kuitenkin edelleen aistittavissa ja se täytti koko huoneen.
Yksi lapsista, joka oli paikalla, otti Teresan käden ja laittoi sen Isaacin käden päälle.
”Se oli parasta, mitä sillä hetkellä pystyin heille tekemään”, kertoo heidän poikansa, Daniel.
Yhtäkkiä Teresa avasi jälleen silmänsä. Hän katseli ympärilleen ja katoi lapsiaan viimeisen kerran. Tämän jälkeen hän nukkui pois.
Isaac ei suostunut päästämään vaimonsa kädestä irti, vaikka hän tiesi, että Teresa oli poissa.
Yhtäkkiä myös Isaacin otti viimeisen hengenvetonsa.
Hän kuoli 40 minuuttia myöhemmin, aivan kuin hän olisi halunnut seurata rakasta vaimoaan taivaaseen.
Heidän lapsensa olivat erittäin surullisia, mutta samalla onnellisia, että he saivat nukkua pois yhdessä.
Isaac ja Teresa elivät lähes 70 vuotta yhdessä ja mikään ei voisi olla parempi tapa kuolla kuin vierekkäin käsi kädessä.
Joskus tuntuu siltä, että vanha sanonta ”Kunnes kuolema meidät erottaa” on vain merkityksetön fraasi – Isaac ja Teresa todistavat sanonnan kuitenkin todeksi.
Jaa tämä artikkeli Facebookissa, jotta ystäväsi voivat lukea, millaista aito rakkaus on!
