Aina joskus törmää tarinoihin, jotka palauttavat uskon ihmiskuntaan ja alla oleva tarina on yksi niistä.
Yhdysvaltalainen Lisa oli tekemässä päivittäisiä ruokaostoksiaan, kun hän huomasi ruokakaupassa vanhemman miehen, joka näytti olevan hädässä.
Miten Lisa reagoi saatuaan selville syyn miehen huolestuneen ilmeen takaa on todiste siitä, että ihmiset omaavat yhä jonkinlaisen siteen tuntemattomiinkin lajitovereihinsa.
Toisten auttaminen on meille luonnollista, vaikka nykyajan uutisia katsellessa voisi tulla toisenlaiseen johtopäätökseen. Lisan ja kaupan henkilökunnan myötätunto pulassa olevaa vanhempaa miestä kohtaan on sellaista, mitä ihmiskunta tarvitsee enemmän.
Lue alta mitä oikein tapahtui:
Lisa Lemming Jackson oli ruokaostoksilla pienen kotikaupunkinsa Kroger-ketjun myymälässä.
Hän teki ruokaostoksiaan, kunnes yhtäkkiä huomasi sähköisellä ostoskärryllä liikkuvan vanhan miehen. Heidän katseensa kohtasivat ja Lisa kiinnitti huomionsa miehen kasvoilla olevaan tukalaan ilmeeseen. Mies näytti siltä, että jokin oli pahasti pielessä.
Lisan katse viipyi miehen silmissä ja hän oli varma, että mies tarvitsi apua.
Lisan arvio osui oikeaan. Näin hän kirjoitti Facebookissa:
” Vietin juuri pari tuntia Krogerissa erään vanhan miehen kanssa. Kaikki alkoi siitä, kun katseemme kohtasivat ja hymyilin hänelle.
Kun kävelin hänen ohitseen huomasin, että hän näytti tarvitsevan jotakin. Pysähdyin ja kysyin häneltä voisinko auttaa häntä. Hänen silmänsä kostuivat kyynelistä ja hän sanoi:
– Minulla on paksusuolen syöpä ja minulle kävi todella paha vahinko. Jos nousen tästä kärrystä, kaikki saavat tietää… Mitä minun pitäisi tehdä?
Ihmisen näkeminen tilanteessa, jossa hän on menettänyt kaiken arvokkuutensa sai palan nousemaan kurkkuuni, Lisa sanoo.
Pyysin apua myymälän henkilökunnalta ja he saattelivat meidät henkilökunnan pukeutumistiloihin ja toivat miehelle kosteita pyyhkeitä, uudet alusvaatteet ja uudet housut.”
Lisa kertoo, että vanha mies itki ja pyysi anteeksi hänelle käynyttä vahinkoa.
Hän sanoi, että hänelle oli kiire sillä vaimo oli yksin kotona. Kun saavuimme kassalle kävi ilmi, että kaikki hänen ostoksensa oli jo laitettu muovipusseihin ja maksettu.
– Tämän huomattuaan mies itki vieläkin vuolaammin, Lisa sanoo.
Mies kertoi Lisalle taistelleensa sekä Vietnamin, että Korean sodassa, mutta tunsi olonsa unohdetuksi, vaikka rakastikin kotimaataan.
– Me molemmat itkimme ja minä puolestani kerroin hänelle omista vaikeuksistani ja peloistani… Hän jakoi kanssani muutamia viisaita sanoja ja kertoi olevansa vielä toiveikas ihmiskunnan suhteen, Lisa toteaa lopuksi.
Lue tästä Lisan alkuperäinen, englanninkielinen postaus:
Tämä tositarina on hyvä muistutus siitä, miten pienetkin teot voivat muuttaa toisen ihmisen päivän, vuoden tai koko elämän. Onneksi ihmiskunnasta löytyy vielä paljon hyvyyttä – jaa tämä tarina, jos olet samaa mieltä!
