Elizabeth Cochran Seaman syntyi 5. toukokuuta 1864, mutta hänet tunnetaan paremmin nimellä Nellie Bly.
Hän syntyi Yhdysvalloissa, ja halusi jo teini-ikäisenä tienata itse omat rahansa.
Elizabethin isä kuoli, kun hän oli vasta nuori, ja sen jälkeen hän auttoi äitiään huolehtimaan 14 sisaruksestaan.
Elizabeth ei pitänyt ajatuksesta, että naisten tulisi viettää elämänsä neljän seinän sisällä miehen määräysvallan alla, vaan halusi saada aikaan muutoksen.
Luettuaan Pittsburgh Dispatch -lehdestä mielipidekirjoituksen otsikolla ”Missä tytöt ovat hyviä”, hän tuli hyvin vihaiseksi ja päätti kirjoittaa siihen vastineen.
Hän lähetti sen lehden päätoimittajalle George Maddenille, joka oli niin vaikuttunut Elizabethin kirjoituksesta, että pyysi tätä kirjoittamaan lehteen oikean artikkelin.
Elizabeth suostui, ja tehtyään toisenkin kerran vaikutuksen päätoimittajaan, hänelle tarjottiin vakituista työpaikkaa lehden toimituksesta.
Elizabeth tykkäsi kirjoittaa naisten asioista ja oikeuksista, kun aiemmin lehden naisille tarkoitetut artikkelit käsittelivät lähinnä muotia ja puutarhanhoitovinkkejä.
Hänen tekstinsä herättivät paljon huomiota, ja aina välillä häntä pyydettiin kirjoittamaan ”vähemmän ärsyttävistä aiheista”
Lopulta Elizabeth kyllästyi työhönsä, päätti jättää Pittsburghin ja muuttii New Yorkiin, kertoo Biography.
Neljän kuukauden ajan hänellä oli todella tiukkaa, mutta lopulta hän sai töitä sanomalehdestä nimeltä New York World. Yksi hänen ensimmäisistä työtehtävistään oli soluttautua huonossa maineessa olleeseen mielisairaalaan.
Lähes kukaan kyseiseen sairaalaan joutuneista ei päässyt sieltä pois, joten tämä oli ainoa tapa saada selville, mitä sairaalan muurien sisällä todella tapahtui.
Sairaalasta oli pitkään liikkunut ikäviä huhuja ja entiset työntekijät olivat kertoneen systemaattisista pahoinpitelyistä ja väärinkäytöksistä, mutta kukaan ei kuitenkaan halunnut todistaa sairaalaa vastaan.
Elizabeth luvattiin vapauttaa 10 päivää myöhemmin, ja niin hän aloitti elämänsä rankimman työtehtävän. Mutta hän ei vielä tuolloin tiennyt, miten merkittävä siitä tulisi.
Hän tiesi, että viikosta tulisi kamala, muttei ikimaailmassa osannut kuvitella, kuinka hirveät olot sairaalassa todella oli.
Potilaita oli kaksi kertaa niin paljon kuin sairaalassa oli paikkoja, ja ruokana oli vain homeista leipää, vetistä keittoa ja mätiä hedelmiä. Lisäksi koko paikka oli täynnä rottia.
Vaikka Elizabeth oli sairaalassa ”terveiden” joukossa, se ei automaattisesti tarkoittanut, että hän pääsisi ulos sairaalasta.
Hän tapasi sairaalassa monia, jotka eivät olleet mielisairaita, vaan ainoastaan köyhiä ja kielitaidottomia.
Potilaita pahoinpideltiin jatkuvasti. Heitä lyötiin, heidät ripustettiin kattoon ja pakotettiin jääkylmään veteen.
Yksikään lääkäri ei uskonut potilaiden kertomuksia, vaan ”kantelijoita” rangaistiin entistä pahemmin.
He, jotka olisivat oikeasti tarvinneet hoitoa, eivät sitä saaneet.
Kuten oli sovittu, asianajaja odotti sairaalan ovella 10 päivän päästä, ja varmisti, että Elizabeth pääsi ulos.
Kun hän julkaisi artikkelinsa ”Ten days in a mad house” (suom. 10 päivää hullujen talossa), väärinkäytöksiin syyllistyneet työntekijät joutuivat syytteeseen ja potilaiden asema parani huomattavasti.
Elizabeth jatkoi taisteluaan ja kantaaottavien artikkelien kirjoittamista. Koska hänen nimensä oli tullut tutuksi, saivat hänen tekstinsä usein paljon huomiota. Hän kirjoitta paljon köyhyydestä, politiikasta ja muista yhteiskunnallisista aiheista, joista naisilla ei aiemmin ollut saanut olla mielipidettä.
Hän oli monien nuorten naisten esikuva, ennen kuin kuoli aivoinfarktiin vuonna 1922, vain 57-vuotiaana.
Kahta vuotta aiemmin hän oli saanut todistaa yhden unelmansa toteutumista, kun naiset olivat vihdoin saaneet äänioikeuden Yhdysvalloissa.
Elizabeth, eli Nellie Bly, sai paljon hyvää aikaan lyhyeksi jääneen elämänsä aikana.
Jaa artikkeli, jotta tämä erilainen sankaritar saisi kaiken ansaitsemansa kunnioituksen. Vilä tämänkin päivän maailmassa kohtaamme aikoja ja tilanteita, joissa tarvitsemme Elizabethin kaltaisia ihmisiä.
