Voisin kuvitella, että matkustamohenkilökunnassa työskentely lentokoneissa ei ole aina kaikkein helpointa tai mukavaa. Koneesta löytyy aina, joku joka on epätyytyväinen – joko se johtuu siitä, että tarjoilut ovat myöhässä, tai ruoka on pahaa tai ehkäpä joku matkustaja ei olekaan tyytyväinen istumapaikkaansa.
Eikä sillä ole väliä, vaikka vika johtuisi matkustajan omista toimista, sillä ”asiakas on aina oikeassa” ja jonkun on otettava heidän vihansa vastaan kitkerien sanojen kera.
Se, mitä matkustajat harvemmin ajattelevat on se, että lentoemännät ja stuertit tekevät kuitenkin aina kaikkensa palvellakseen matkaajia parhaansa mukaan ja varmistaakseen, että heidän on hyvä olla.
Kysykää vaikka Sharon Radcliffeltä, joka sai hyvän muistutuksen tästä ymmärrettyään mitä Jeffrey Jones oli valmis tekemään matkustajan tultua yllättäen sairaaksi.
Sairaanhoitaja Sharon Radcliffe oli matkustamassa Detroitista Nashvilleen Yhdysvalloissa maaliskuun alussa. Mutta hänen lentokoneensa ei ehtinyt edes nousta ilmaan ennen kuin matka sai dramaattisen käänteen.
Sharon huomasi yllättäen, että muutamaa riviä edempänä istunut vanhempi nainen alkoi yllättäen täristä ja heilua hallitsemattomasti.
Hyvin nopeasti tuon jälkeen yksi stuerteista juoksi vanhemman naisen luokse ja pyysi tätä nousemaan tuoliltaan ja kävelemään koneen etuosaan. Vaikutti melkein siltä, kuin hän olisi ollut heittämässä naista ulos lentokoneesta.
Mutta juuri kun Sharon oli puuttumassa tilanteeseen, hän huomasi, että stuertilla oli ollut täysin toisenlainen suunnitelma. Tuo mies, Jeffrey Jones, kertoi Sharonille, että rouva oli siirretty ensimmäisen luokkaan istumaan.
Kävi ilmi, että stuertti oli havainnut naisen sairastavan Parkinsonin tautia aivan kuten hänen oma isoäitinsä. Siitä johtuen hän ymmärsi välittömästi, millaisen stressin alla nainen oli istuessaan penkillään. Joten silmänräpäyksessä hän päätti puuttua tilanteeseen ja siirsi rouvan istumaan ykkösluokkaan. Mutta ei siinä vielä kaikki, että hän siirsi naisen paremmalle paikalle.
”KOKO lennon ajan pystyin näkemään, kuinka hän tarkkaili naista jatkuvasti. Hän kävi silittämässä tämän selkää ja auttoi tätä kävelemään koko koneen mitan käsikädessä, jotta hän saisi jaloitella”, Radcliffe kirjoittaa.
Jeffrey teki kaiken mitä hän vain pystyi, jotta tuo vanhempi sairas nainen voisi tuntea olonsa paremmaksi lennon aikana. Hän poistui vain hyvin lyhyiksi ajoiksi tämän viereltä lennon aikana.
Ja kun Sharon yritti kysyä voisiko hän auttaa millään tavoin, Jeffrey kertoi, että tilanne oli täysin hallinnassa.
”Hän kuitenkin kiitti minua avuntarjoamisesta. Kun istuin alas takaisin omalle paikalleni, olin todella kyyneleet silmissä liikutuksesta”, Sharon kirjoittaa.
Kiitos Jeffreyn huolenpidon koko lento sujui tuon naisen osalta ongelmitta. Kun he lopulta laskeutuivat, Sharon jättäytyi koneeseen viimeiseksi ja pysähtyi halaamaan miestä pitkäksi aikaa.
”Lähtiessäni sanoin Jeffreylle: ’Olen sairaanhoitaja ja olen aivan uskomattoman vaikuttunut siitä, miten sinä huolehdit tuosta naisesta. Minun äitini oli vain 70-vuotias, kun hänellä todettiin Parkinsonin tauti. Toivon jonain päivänä, että joku huolehtii myös hänestä yhtä hyvin, kuin sinä huolehdit tuosta naisesta”, Sharon kertoo.
Mutta Jeffreylle se oli vain osa tavallista työpäivää.
