Kun luin tämän tarinan netissä, se palautti ainakin osan uskostani ihmiskuntaan. Kyseessä oli aivan tavallinen päivä, ja Yhdysvaltain Georgian osavaltiossa asuva Lisa Lemming Jackon oli ostoksilla ruokakaupassa. Siellä hän törmäsi mieheen joka kovasti vaikutti olevan avun tarpeessa.
Seuranneet tapahtumat ovat todiste siitä että ihmiset omaavat yhä jonkinlaisen siteen tuntemattomiinkin lajitovereihinsa. Toisten auttaminen on meille luonnollista, vaikka uutisia lukiessa ja katsellessa voisi tulla toisenlaiseen johtopäätökseen. Lisan ja kaupan henkilökunnan myötätunto pulassa olevaa vanhempaa miestä kohtaan on jotakin sellaista mitä ihmiskunta kuitenkin tarvitsee enemmän.
Kannattaa siis lukea koko juttu alempaa…
Elokuun alussa Lisa Lemming Jackson oli ruokaostoksilla kotikaupunkinsa Kroger-ketjun myymälässä. Lisa asuu Georgian osavaltiossa Yhdysvalloissa.
Kun hän käppäili hyllyjen välissä tarvitsemiaan elintarvikkeita etsien, yhtäkkiä hän loi katseen sähköisellä ostoskärryllä liikkuneeseen vanhaan mieheen. Miehen kasvoilla oli todella tukala ilme. Hän näytti siltä että jokin oli pahasti pielessä.
Lisan katse viipyi miehen silmissä, ja hän oli varma että mies tarvitsi apua.
Lisan arvio osui oikeaan. Hän kirjoitti Facebookissa:
”Vietin juuri pari tuntia Krogerissa erään vanhan miehen kanssa. Kaikki alkoi siitä kun hymyilin hänelle ohimennen, luoden katsekontaktia…
Kun kävelin hänen ohitseen, huomasin että hän näytti tarvitsevan jotakin. Pysähdyin ja kysyin häneltä voisinko auttaa häntä jotenkin. Hänen silmänsä kostuivat kyyneleistä ja hän sanoi ”Minulla on paksusuolen syöpä ja minulle kävi todella paha vahinko. Jos nousen tästä kärrystä, kaikki saavat tietää… Mitä minun pitäisi tehdä?
Ihmisen näkeminen tilanteessa jossa hän on menettänyt kaiken arvokkuutensa sai palan nousemaan kurkkuuni.
Sitten myymälän henkilökunta saatteli meidät henkilökunnan pukeutumistiloihin, ja he toivat miehelle kosteita pyyhkeitä, uudet alusvaatteet, ja uudet housutkin.”
”Mies itki ja pyysi anteeksi.
Hän sanoi että hänelle oli kiire, sillä vaimo oli yksin kotona. Kun saavuimme kassalle, kävi ilmi että kaikki hänen ostoksensa oli jo laitettu muovipusseihin ja maksettu.
Sitten mies itki vieläkin vuolaammin.”
”Hän sanoi taistelleensa Vietnamin sodassa ja Korea sodassa, ja että hän rakasti maataan mutta tunsi olonsa unohdetuksi.
Molemmat itkimme, ja minä puolestani kerroin hänelle omista vaikeuksistani ja peloistani… Hän jakoi kanssani muutamia viisaita sanoja, ja kertoi olevansa vielä toiveikas ihmiskunnan suhteen.
Tämänpäiväinen oli siitä hyvä osoitus.
Kiitos Elmer, kiitos Kroger, ja kiitos Jumalalle tämänpäiväisestä oppitunnista ja muistutuksesta.”
Tässä on Lisan alkuperäinen kirjoitus:
Tämä juttu on hieno esimerkki siitä kuinka suuri merkitys pienillä teoilla voi olla. Jaa se Facebookissa jos olet samaa mieltä!
Julkaistu Facebookissa, tykkää meistä Facebookissa.
