Carla Nash oli tarjoutunut auttamaan ystäväänsä. Sillä päätöksellä oli kuitenkin seuraamus, joka muutti hänen elämänsä lopullisesti.
Charla Nash ei ollut julkisuuden henkilö. Hän ei hakenut huomiota. Hän oli vain tavallinen nainen, joka yritti auttaa ystävää avun tarpeessa. Yksi odottamaton hetki kuitenkin työnsi hänet julkisuuden keskelle ja jätti järkytti tuhansia.
Kaikki sai alkunsa puhelusta. Nashin pitkäaikainen ystävä ja työnantaja Sandra Herold oli hätääntynyt. Heroldin rakastettu lemmikkisimpanssi Travis oli vienyt naisen avaimet ja lukinnut tämän ulos kodistaan Stamfordissa Connecticutin osavaltiossa Yhdysvalloissa.
55-vuotias Nash toimi, kuten kuka tahansa uskollinen ystävä tekisi hädän hetkellä, ja kiirehti Heroldin luo auttaakseen tätä saamaan simpanssin takaisin häkkiinsä. Seuraavaksi tapahtui kuitenkin jotain, mitä on myöhemmin kuvailtu yhtenä järkyttävimmistä eläinhyökkäyksistä Yhdysvaltain historiassa.
Kun Nash käveli Travisin luo, joka oli noin 90-kiloinen simpanssi, jokin eläimen päässä naksahti ja sysäsi sen järkyttävään raivoon. Seuraukset olivat veriset ja traagiset.
Simpanssin karmiva hyökkäys
Yhdessä hetkessä simpanssi syöksyi Nashin kimppuun, joka yritti houkutella tätä seuraamaan itseään apinan suosikkilelu kädessään. Brutaalissa hyökkäyksessä simpanssi repi irti naisen kädet, nenän, silmäluomet sekä huulet.
Apinan 70-vuotias omistaja yritti pysäyttää tämän hakkaamalla sitä päähän lapiolla ja lopulta lyömällä sitä selkään veitsellä. Herold on myöhemmin kuvaillut simpanssin tuolloin kääntyneen ympäri ja katsoneen häntä hämmästyneenä kuin kysyäkseen: ”Miksi sinä noin teit?”
– Se että jouduin tekemään jotain tuollaista, puukottamaan sitä, oli kuin olisin puukottanut itseäni, Sandra Herold kuvaili karmeaa tilannetta myöhemmin.
Charla Nashin maatessa elottomana maassa Herold soitti hätänumeroon. Alkuun keskuksessa kuitenkin epäiltiin, että nainen yritti huijata heitä – kunnes Herold huusi: ”Nyt se syö hänet!”
Kun ensihoitajat saapuivat paikalle, he löysivät Charlan elottomana naama vasten asfalttia Heroldin talon pihatieltä. Hoitajat saivat käskyn pysyä autoissaan, kunnes poliisit saapuivat paikalle. Viranomaisten saavuttua simpanssi ei kuitenkaan ollut vielä valmis luovuttamaan.
Travis syöksyi kohti poliisiautoa hakaten ja heiluttaen sitä raivokkaasti yrittäessään avata pelkääjän puoleista ovea. Apina onnistui kiskomaan irti raivosssaan yhden auton sivupeileistä. Stamfordin poliisilaitoksella työskentelevä Frank Chiafari kuvaili myöhemmin kauhistuttavaa hetkeä haastattelussa näin:
– Se oli suoraan kuin Jurassic Parkista. Me vain katsoimme toisiamme ja se yritti kiskoa ovea irti (poliisiautosta), Chiafari totesi tapauksesta kertovassa tv-dokumentissa.
Chiafarilla ei ollut muuta keinoa kuin ampua virka-aseellaan. Travis-simpanssi pakeni takaisin sisään taloon, jonne se lopulta menehtyi vammoihinsa.
– Se oli karmiva, järkyttävä rikospaikka, Chiafari kuvaili tilannetta myöhemmin.
Oli kasvattanut kuin oman poikansa
Travis ei ollut mikään tavallinen lemmikki. Missourissa vuonna 1995 syntynyt simpanssi oli viety emoltaan vain kolmen päivän ikäisenä ja myyty Sandra Heroldille sekä hänen aviomiehelleen Jeromelle.
Pariskunta kasvatti apinan kotonaan Stamfordissa, missä simpanssista tuli paikallinen julkisuudenhenkilö. Travis, joka oli nimetty Sandran suosikkilaulaja Travis Trittin mukaan, esiintyi tv-mainoksissa, eli hemmoteltua elämää ja auttoi arkisissa askareissa kotona muun muassa kastelemalla kasveja, syöttämällä hevosia ja osasi myös pestä omat hampaansa.
Simpanssilla oli vahva side Sandra Heroldiin, joka kohteli eläintä kuin omaa lastaan. Herold oli menettänyt oman lapsensa auto-onnettomuudessa ja myöhemmin aviomiehensä traagisesti syövälle.
Travis oli todella kasvatettu ihmismäiseksi ja se nähtiin monesti kaupungille mukana Sandran auton kyydissä tai syömässä illallista ja juomassa viiniä lasista ruokapöydässä. Sillä oli käsittämätön kyky matkia ihmisten toimia – se osasi jopa ajaa autoa.
Kaikista näistä ainutlaatuisista ominaisuuksista huolimatta Travis oli kuitenkin edelleen pohjimmiltaan simpanssi. Kuten kaikki muutkin kädellisten heimoon kuuluvat eläimet, sillä oli valtavat voimat. Täysikasvuinen simpanssi voi omata jopa viisi kertaa keskiverto ihmistä suuremmat voimat ylävartalossaan.
Mikä sai simpanssin sekoamaan
Vaikka Travis tunsi Charla Nashin – nainen oli työskennellyt Sandran hinausautopalvelussa – se ei osannut ymmärtää, ettei Nash tahtonut sille pahaa tuona kohtalokkaana päivänä helmikuussa 2009.
Traagisena päivänä Nash ajoi eri autolla ja hän oli laittanut hiuksensa tavallisesta poikkeavalla tavalla, mikä saattoi saada simpanssin pitämään tätä tuntemattomana ihmisenä aiheuttaen aggressiivisen reaktion.
Travisilla oli myös todettu borreilioosi, joka voi joissain tapauksissa aiheuttaa hermostollisia ja psyykkisiä oireita.
Nash kiidätettiin paikalta sairaalaan kriittisessä kunnossa, jossa lääkärit joutuivat laskemaan hänet koomaan. 72 tunnin aikana hän kävi läpi seitsemän tuntia leikkauksia, joissa kirurgit yrittivät pelastaa sen, mitä hänen kasvoistaan ja käsistään oli jäljellä.
– Olen tehnyt tätä kauan, enkä ole koskaan nähnyt mitään niin dramaattista elossa olevan potilaan kohdalla, ensihoitajien päällikkö Bill Ackley totesi tapauksesta.
Nashin kärsimät vammat olivat lähes käsittämättömiä. Nainen oli menettänyt silmäluomensa, nenänsä, huulensa, osan kasvon luista ja yhdeksän sormea. Murskaantuneiden luiden joukosta löytyi tukkoja simpanssin karvoja sekä hampaita, jotka lääkäreiden oli poistettava.
Stamfordin sairaalan henkilökunta oli niin traumatisoinut tapahtuneesta, että hoitojakson jälkeen Nashia auttaneille työntekijöille tarjottiin kriisiapua. Silmäluomien menetyksen lisäksi Nashin molemmat silmät olivat kärsineet niin vakavia vammoja ja tulehtuneet niin pahasti, että hän jäi pysyvästi sokeaksi.
”Minä en halua muistaa sitä”
Hänet siirrettiin Cleveland Clinicin erikoissairaalaan, jossa hänestä tuli yksi ehdokkaista kokeellista kasvonsiirto-operaatiota varten. Samaan aikaan Nashin perhe perusti keräyksen voidakseen auttaa häntä ”käsittämättömän suurien” sairaalalaskujen maksamisessa sekä pienen tyttären elättämisessä.
11. marraskuuta 2009 Charla Nash esitteli kasvonsa rohkeasti ensimmäistä kertaa höykkäyksen jälkeen osallistuessaan Oprah Winfreyn keskusteluohjelmaan. Kaikesta kokemastaan huolimatta sukulaiset kertoivat, ettei Nashilla ollut enää fyysisiä kipuja ja että tämä oli toiveikas tulevaisuuden suhteen.
– Minä en halua muistaa, sillä en halua edes kuvitella, millaista se oli. Haluan toipua. En halua herätä painajaisiin, Nash kertoi Oprahille.
Vuonna 2011 tehdyn uraauurtavan operaation jälkeen Charla Nash sai uudet kasvot siirrännäisenä Brighman and Womens sairaalassa Bostonissa. Leikkaus kesti yli 20 tuntia ja koko maailma seurasi hämmästyneinä.
Nainen, jota oli kutsuttu traagisen hyökkäyksen jälkeen ”tunnistamattomaksi” oli nyt elävä ihme.
Kuvat Nashista ennen ja jälkeen hyökkäystä kiertävät yhä internetissä hyytävän muistutuksena siitä traumasta, jonka hän on kokenut ja elänyt. Sekä siitä lannistumattomasta taistelutahdosta, joka sai hänet jaksamaan.
– Olen aina tiennyt olevani vahva. Jos en voinut tehdä jotain, otin aikani, hengitin syvään ja yritin sitten uudestaan, Nash kuvaili luonnettaan.
Taisteli oikeuksiensa puolesta uhrina
Piiloutumisen sijaan Charla Nash päätti käyttää hänelle osunutta julkisuutta hyväkseen. Hän osallistui rohkeasti televisio-ohjelmiin kuten Oprah ja The Today Show voidakseen varoittaa muita. Hänestä tuli yksi äänekkäimmistä kriitikoista, jotka vaativa tiukempia lakeja eksoottisille lemmikeille, ettei kukaan joutuisi koskaan kokemaan samaa kohtaloa kuin hän.
– Haluaisin sen menevän perille kaikkien mieleen, että nämä eksoottiset eläimet ovat hyvin vaarallisia, eikä niitä pitäisi olla lemmikkeinä, Nash totesi Oprahin haastattelussa.
Nash sai myös tukea monilta järjestöiltä sekä villieläimiin perehtyneiltä asiantuntijoilta, jotka kerääntyivät hänen taakseen traagisen hyökkäyksen jälkeen.
– Ne ovat villieläimiä ja kaikki villieläimet voivat olla vaarallisia. Ne eivät ole lemmikkejä. Tämä on traagista, mutta ei yllättävää, totesi eläintutkija ja New Yorkin Bronxin eläintarhan asiantuntija Colleen McCann.
Charla Nash taisteli oikeuksiensa puolesta uhrina. Hän yritti haastaa Connecticutin osavaltiota oikeuteen vaatien 150 miljoonan dollarin korvauksia sillä perusteella, että viranomaiset olivat epäonnistuneet toiminnassaan simpanssista tehdyistä aiemmista varoituksista huolilmatta.
Vaaran merkkejä oli ollut ilmassa jo aiemmin. Vuonna 2003 Travis pakeni Sandran autosta ja aiheutti kaaosta pysäyttäen liikenteen vilkkaalla tiellä. Tuolloin simpanssi oli pakomatkalla useiden tuntien ajan.
Nash väitti, että viranomaiset tiesivät hyvin, miten vaarallista Travisin käytös oli, mutta he eivät silti tehneet mitään. Vaikka Nashin vaatimukset hylättiin oikeudessa, hän onnistui käynnistämään maassa keskustelun eksoottisten lemmikkien aiheuttamista vaaroista.
Sandra Heroldin kuolema
Nashin perheen lakimies esitti oikeudessa myös 50 miljoonan dollarin vaatimukset Sandra Heroldille. Marraskuussa 2012 Nash onnistui solmimaan sopimuksen Heroldin perheen kanssa saaden noin 4 miljoonan dollarin kompensaation.
Sandra Herold itse menehtyi vain 15 kuukautta simpanssinsa brutaalin hyökkäyksen jälkeen. Hän kuoli äkillisesti aivoverenvuotoon 72-vuotiaana. Hänen asianajajansa Robert Olger jakoi voimakkaan lausunnon Heroldin kuoleman jälkeen.
– Rouva Herold kärsi useita sydäntäsärkeviä menetyksiä viimeisten vuosiensa aikana alkaen ensimmäisen ja ainoan tyttärensä kuolemasta auto-onnettomuudesta, sitten miehensä sekä rakkaan simpanssinsa Travisin sekä tietysti traaginen tapaus, jossa hänen ystävänsä ja työntekijänsä Charla Nash loukkaantui. Lopulta hänen sydämensä, joka oli särkynyt jo niin monta kertaa, ei enää voinut kestää enempää.
Seuraamukset
Karmivan tragedian seuraamuksena Yhdysvalloissa ajettiin läpi Captive Primate Safety Act -lakialoite, joka pyrki estämään kädellisten eläinten myyntiä osavaltioiden ulkopuolelle. Aloite sai vastaiskuja, mutta se nostettiin takaisin pöydälle vuonna 2024 osoittaen sen, että Charla Nashin taistelu oikeuden ja muutoksen puolesta resonoi yhä.
Poliisi Frank Chiafari, joka joutui lopulta ampumaan ja tappamaan Travisin, kamppaili myöhemmin masennuksen ja ahdistuksen kanssa traagisen tapauksen takia. Samaan aikaan hän ei kuitenkaan päässyt terapiaan. Poliisimiehen henkiset koetukset poikivat lopulta vuonna 2010 lakialoitteen, jonka tarkoituksena on varmistaa, että poliisit voivat saada kompensaation henkisistä traumoista jouduttuaan käyttämään kuolettavaa voimaa eläimiä kohtaan.
Tätä järkyttävää tapausta ei olisi pitänyt koskaan tapahtua – mutta niin vain kävi. Siinä missä Charla Nashin kokema tuska ja trauma ovat jotain sanoinkuvaamatonta, niin hänen rohkeutensa edelleen puhua asiasta ja ajaa muutosta ovat vähintäänkin inspiroivia.
Hän rohkeutensa on käynnistänyt tärkeän keskustelun eksoottisiin eläimiin liittyvistä laeista ja tuonut jo nyt monia elintärkeitä lakimuutoksia, jotka voivat suojata sekä eläimiä että ihmisiä.
Nashin tarina on voimakas ja koskettava muistutus, joka tiivistyy hyvin hänen omiin sanoihinsa: toivottavasti mitään tällaista ei tapahdu enää ikinä.
