Ihmiset törmäävät väistämättä autotiellä satunnaisesti liikkuviin eläimiin. Tällaisissa tilanteissa voi olla vaikea tietää kuinka tulisi toimia – varsinkin silloin, kun eläin katoaa metsään.
Calgarysta, Kanadasta kotoisin oleva Georgie Know ajoi pimeällä maantiellä, kun hän huomasi tielle juosseen eläimen.
Nainen näki eläimen, mutta ei ehtinyt jarruttamaan ajoissa – eläin törmäsi auton puskuriin.
Törmäys oli nopea ja väkivaltainen, Georgie luuli tappaneensa eläimen.
Nainen nielaisi syvään ja jatkoi matkaansa. Georgie ei saanut tapahtumaa pois mielestään ja oli lähinnä shokissa.
Georgie oli pysähtynyt liikennevaloihin, kun rakennusmies asteli autolle ja koputti autonikkunaa – Georgie oli ajanut onnettomuuden jälkeen 32 kilometriä.
Rakennusmies osoitti sormellaan auton puskuria.
Autoon törmännyt eläin oli kojootti ja oli jäänyt jumiin puskurin sisäpuolelle.
Oli suorastaan uskomatonta, että kojootti vaikutti vahingoittumalta – oliko tämä edes mahdollista?
Georgie ei tiennyt mitä hänen tulisi tehdä ja hänellä ei ollut aavistustakaan, kuinka eläin oltaisiin vapautettu.
Georgie päätti soittaa hätänumeroon ja kysyä apua – hän sai yhteyden Wild Animal Rescue -järjestöön. Onneksi lähistöllä oli ihmisiä, jotka pääsivät nopeasti apuun.
Kojootti saatiin vapautettua puskurin sisäpuolelta, jonka jälkeen eläin kuljetettiin eläinlääkäriin.
Kojootilla kävi erinomainen tuuri: sillä ei ollut suurempia vammoja, lukuunottamatta muutamaa naarmua ja mustelmaa.
Eläinsuojeluyhdistyksen työntekijät kuljettivat kojootin lähistöllä olevaan metsään, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä.
Publicerat av Georgie Knox den 9 september 2017
”Luontoäidillä oli ilmeisesti aivan muita suunnitelmia tämän kojootin varalle”, Georgia kirjoittaa helpottuneena Facebook-sivullaan.
Kojootit kesyyntyvät helposti, jonka vuoksi ei ole erikoista nähdä niitä tienvarsilla, puutarhoissa tai asutuksen lähettyvillä.
Mitäköhän kojootti ajatteli 32 kilometrin ajomatkan aikana? Joka tapauksessa ihanaa, että se selvisi!
Suuri kiitos Georgielle, rakennusmiehelle, eläinsuojelijoille ja luontoäidille – he pitivät huolta siitä, että kojootti sai jatkaa elämäänsä vapaana!
Jaa juttu Facebookissa, jos ilahduit tästä tarinasta!
