Maailmassa on miljardeja ihmisiä, eikä kukaan ihminen ole samanlainen toisten kanssa.
Me synnymme kaikki erilaisin ominaisuuksin, persoonallisuuksin sekä perhetaustoihin, jotka vaikuttavat meihin koko loppuelämän ajan.
Joukosta erottuminen ulkonäön takia ei kuitenkaan ole aina kaikkien mielestä hyvä asia.
Siinä missä ihminen tarvitsisi rakkautta ja tukea maailmasta, niin aivan liian usein erilaisuuden takia saakin osakseen vain loukkauksia sekä ilkeyttä muilta.
James McLeod tietää aivan liian hyvin, miltä se tuntuu.
Lapsuudessaan häntä haukuttiin ”seeprapojaksi” muiden ikäistensä lasten toimesta.
Nimen taustalla on synnynnäinen valkopälvi, eli vitiligo, jonka vuoksi hänen tummalla ihollaan on lukuisia vaaleita läiskiä.
Nyt hän on jo aikuinen ja haluaa jakaa tietoisuutta ihmisille sairaudesta, josta aivan liian harva ihminen tietää ja josta monella on ikäviä ennakkoluuloja.
James Mcleod erottui nopeasti joukosta jo lapsena aloittaessaan koulun.
Kukaan muu hänen ikäisistään ei näyttänyt samalta kuin hän.
Ollessaan vain reilun vuoden ikäinen hän sai diagnoosin, joka muutti kaiken.
Varttuessaan lapsuudessaan New Yorkin suurkaupungissa monet ihmiset tuijottivat häntä ja katselivat epäileväisesti pojan kävellessä kaduilla.
Jamesillä diagnosoitiin synnynnäinen sairaus valkopälvi, eli vitiligo, joka tarkoittaa sitä, että hänen tummassa ihossaan on useita vaaleampia läiskiä.
Valkopälvi on ihon autoimmuunisairaus, jossa tietyn tyyppiset valkosolut tuhoavat melaniinipigmenttiä tuottavia melanosyytti-soluja. Tästä johtuen iholla näkyy vaaleita, helposti auringossa palavia läiskiä, kertoo Terveyskirjasto.
Suomessa vitiligoa esiintyy 0,5-2%:lla väestöstä.
Sai diagnoosin lapsena
Vaikka oli selvää, ettei James itse voinut mitään sairaudelleen tai sen aiheuttamalle ulkonäölle, niin se ei estänyt luokkakavereita olemasta ilkeitä.
Ei mennyt kauaakaan ennen kuin hänet tunnettiin koulussa seeprapoikana johtuen nimenomaan valkoisista läiskistä ympäri kehoaan.
Hänen kehonsa oli valkoisten pilkkujen peitossa ja etenkin hänen kasvoissaan ollut valkoinen viiva sai monet ikäisensä lapset tuijottamaan ja pilkkaamaan häntä koulun käytävillä.
– Sain valkopälvi diagnoosin ollessani 18 kuukauden ikäinen, kun äitini huomasi pienen valkoisen läiskän kasvoillani. Siihen saakka kehoni oli täysin yksivärinen. Olin kaunis tummaihoinen vauva, hän kertoo brittilehti Daily Mailille.
– Hän vei minut lääkäriin ja minulla diagnosoitiin valkopälvi. Lääkärit uskovat sen taustalla olevan osassa tapauksia perinnöllisiä tekijöitä. Sisarellani on samanlainen jälki jalassa.
Koulusta tuli kuitenkin Jamesin osalta yhtä helvettiä.
”Seeprapoikaa” kiusattiin jatkuvasti
Luokkatoverit jatkoivat Jamesin kiusaamista läpi koko koulun ja ainoa asia, mihin hän halusi keskittyä oli koulun läpäiseminen ja muualle maailmaan pääseminen.
Vaikka hänen ikätoverinsa eivät hyväksyneet häntä, niin James oli itse päättäväinen sen suhteen, ettei koskaan olisi tyytymätön ulkonäkönsä takia.
Erilaisuus ja ainutlaatuisuus oli jotain, mitä hän arvosti ja juhlisti itse elämässään joka päivä.
– Lapsena kiusaamisen jälkeen tulin kotiin yhtenä päivänä ja vain päätin, etten halua itkeä enään. En halunnut enään pelätä ihmisiä, hän kertoo.
– Pakotin itseni katsomaan itseäni peilistä ja kohtaamaan sen ”hirviön”. Kun tein sen, niin aloin ymmärtää kuinka kaunis todella olin.
Tänä päivänä James on jo aikuinen ja on monella tapaa osoittanut päässeensä yli vaikeista vuosistaan koulussa.
Hän on kirjoittanut useita lastenkirjoja ja on päättänyt lujasti jakaa tietoa tietoa sairaudesta kaikille.
Hänen suuri unelmansa ja haaveensa on se, että kukaan iästä huolimatta, joka sairastaa valkopälviä, ei joutuisi käymään läpi samoja asioita kuin hän.
Joukosta erottumisen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että joudut kiusatuksi, vaan ihminen ansaitsee saman kunnioituksen sekä hyväksynnän ulkonäöstään huolimatta.
– Lapsena minua haukuttiin monilla nimillä, haisunäätänaama, seepranaama, lehmä. Saan vieläkin kysymyksiä siitä, olenko ollut tulipalossa vai heittikö joku happoa naamalleni.
– Pelkkä kysymys ”mitä kasvoillesi on tapahtunut?” sattuu, sillä se tuntuu siltä, kuin minussa olisi jotain vialla.
Ylepä ainutlaatuisesta ulkonäöstään
Nykyään James on ylpeä ulkonäöstään ja pitää sairautta ”supervoimanaan”, joka tekee hänestä ainutlaatuisen.
– Ilman valkopälviä kaikki elämässäni olisi erilaista. Kuten olen sanonut ennenkin, se minkä kuvittelin elämäni suurimmaksi haasteeksi, on muuttunut isoimmaksi siunaukseksi.
– Valkopälvi on auttanut minua vaikuttamaan muihin positiivisella tavalla ja samalla olen saanut mahdollisuuden palvella toisia apua tarvitsevia ihmisiä.
James käy nykyään puhumassa luennoilla sairaudesta voidakseen motivoida muita samassa tilanteissa olevia elämään elämäänsä täysillä.
– Minulla on ulkonäöllinen ero, jonka ihmiset huomaavat. Kun hyväksyin oudon ulkonäköni ja kauniin ihoni, minä tajusin, että voisin auttaa muita ihmisiä, jotka taistelevat samojen ongelmien kanssa.
– Tiedän millaista on tuntea olonsa epämukavaksi omassa kehossaan. Pelätä sitä, mitä muut ajattelevat ja tulla ahdistelluksi sekä kiusatuksi.
– Tunnen olevani siunattu, että olen löytänyt sisältäni voimaa, joka on sallinut minun rakastaa itseäni ja koen velvollisuudekseni jakaa sitä viestiä muille.
Miten upea ja inspiroiva roolimalli James onkaan monille. Lähetetään yhdessä miehelle terveisiä ja toivotaan kaikkea hyvää tulevaan!
