Se oli aivan tavallinen, aurinkoinen heinäkuun päivä rannalla Panama Cityssa, Floridassa.
Ihmiset uivat ja nauttivat kauniista säästä, jotkut nautiskelivat raikkaita juomia, ja lapset nauroivat ja leikkivät.
Mutta rauha häiriintyi, kun kaksi turistia näkivät jotain outoa horisontissa.
Meressä oli jotain, joka sai Jessica Simmonsin pelästymään.
”Sen täytyy olla hai”, hän mietti.
Mutta kun hän kuuli epätoivoisen huudon ja itkun, hän alkoi tajuta, mistä oikeasti oli kyse.
15 minuuttia aikaisemmin Roberta Ursey, hänen miehensä, äitinsä ja poikansa ja veljenpoikansa olivat menneet vilvoittelemaan veteen.
Roberta oli juuri palannut takaisin rantaan, kun hän tajusi, ettei nähnyt poikia missään. Hän katsoi hätääntyneenä ympärilleen, ja huomasi, että he olivat joutuneet syvälle, hyvin pitkälle muista.
Äiti lähti välittömästi uimaan poikia kohti.
Silloin hän kuuli huutoa, kirjoittaa Washington Post.
”He huusivat ja itkivät, aivan kuin olisivat jääneet loukkuun”, Roberta muistelee.
Voimakkaat vesivirtaukset olivat vetäneet lapset merelle – ja nyt he olivat avuttomia.
”Meitä kehotettiin pysymään rannalla”, Roberta sanoo.
Mutta hän ei voinut katsoa sivusta, kun lapset olivat hukkumaisillaan, joten hän ja koko muu perhe lähtivät uimaan heitä kohti.
Virtaukset olivat kuitenkin vahvempia, kuin he olivat odottaneet, ja kohta koko perhe oli kaukana rannasta, meren armoilla.
Yhteensä 9 ihmistä oli hengenvaarassa, mukaan lukien Robertan äiti, joka sai sydänkohtauksen kesken epätoivoisen kamppailun.
Hengenpelastajia ei ollut vuorossa, ja päivystävät poliisit saattoivat vain katsoa rannalta käsin, kuinka ihmiset kamppailivat hengestään, kirjoittaa Washington Post.
Jessica seurasi tapahtumia rannalta ja sanoi itselleen: ”Nämä ihmiset eivät saa kuolla. Se ei tule kysymykseen, emme anna sen tapahtua.”
Jessica, joka oli aina ollut hyvä uimari, ei voinut vain katsoa vierestä.
Hän tarttui surffilautaansa ja syöksyi veteen.
Jessican rohkeus inspiroi myös muita, ja pian koossa oli 80 vapaaehtoista pelastajaa. He keksivät muodostaa pitkän ihmisketjun, joka ylettyisi Robertan ja hänen perheensä luo.
Käsikädessä he lähtivät kohti veden varassa olevia, ja varmistivat koko ajan, että kukaan ei joutunut virtauksen viemäksi.
He seisoivat kaulaansa myöten vedessä, ja lopulta ketjun toinen pää saavutti Robertan ja hänen perheensä.
Mutta kun Jessica, joka oli letkan kärjessä, näki perheen isoäidin, hän tajusi, että kaikki ei ollut kunnossa.
Hän oli niellyt paljon vettä ja oli aivan uuvuksissa. Hän pyysi Jessicaa pelastamaan muun perheen ja jättämään hänet, mutta tähän päättäväinen nainen ei suostunut.
Ja niinpä vanha nainen, joka oli saanut syädnkohtauksen kamppaillessaan vedessä, pääsi lopulta turvallisesti rannalle.
Siellä odotti jo ambulanssi, jonka henkilökunta piti hänestä huolta. Sairaalassa isoäidin tila saatiin vakaaksi.
Kun kaikki oli pelastettu vedestä, myös ihmisketju palasi rantaa, missä heitä odottamaan oli kokoontunut suuri joukko hurraavia ihmisiä.
Kiitos heidän rohkeutensa, kokonainen perhe oli säästynyt hukkumiselta.
Roberta Ursey ja hänen perheensä tulevat olemaan ikuisesti kiitollisia Jessicalle. Jos kukaan ei olisi reagoinut ja lähtenyt pelastamaan heitä, olisi koko perhe luultavasti hukkunut.
Onneksi Jessica ja 80 muuta ihmistä olivat valmiita vaarantamaan itsensä muiden puolesta. Jaa tämä tarina Facebookissa, jos se antoi sinulle uskoa ihmiskuntaan!
