Sauli Niinistö nosti puheessaan kauniisti esiin Eeva-vaimon ja Marko-pojan merkityksen Martti Ahtisaaren elämäntyössä.
Presidentti Martti Ahtisaari on siunattu viimeiselle matkalleen Helsingin Tuomiokirkossa Martin päivänä 10. marraskuuta. Siunauksen toimitti emerituspiispa Eero Huovinen.
Ahtisaari kuoli 16. lokakuuta Helsingissä 86-vuotiaana. Hän toimi Suomen tasavallan presidenttinä vuosina 1994–2000. Hän voitti Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2008.
Kirkossa kuultiin Suomen tasavallan presidentin Sauli Niinistön koskettava muistopuhe. Hän totesi puheensa aluksi, että suuri elämäntyö on täyttynyt. Martti Oiva Kalevi Ahtisaari, tasavaltamme kymmenes presidentti, on siirtynyt ajasta iäisyyteen.
Lue myös: Näin Martti Ahtisaari lasketaan haudan lepoon: Marko-pojalla tärkeä rooli
– Martti Ahtisaari eli pitkän ja vaikuttavan elämän. Hän oli suuri suomalainen. Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu. Hän jätti kädenjälkensä sekä kansalliseen että kansainväliseen historiaan.
Niinistön mukaan Ahtisaaren toiminnan keskiössä oli ihminen. Hän näki jokaisen lähimmäisensä, ja heistä kaikkein paatuneimmissakin jotain hyvää, jota kohti kurottaa. Jonka varaan rakentaa yhteyttä ja rauhaa.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Niinistön mukaan Ahtisaari oli ”hyvin vähän poliitikko ja hyvin paljon diplomaatti”. Hän tuli politiikan päänäyttämölle politiikan ulkopuolelta, eikä pyrkinyt mukautumaan poliittiseen tapakulttuuriin. Häntä arvosteltiin siitä, mutta lopulta poliittinen tapakulttuuri alkoi mukautua Ahtisaaren suuntaansa.
– Tuloksen kanssa johtajuudessa samoin kuin onnistuneessa diplomatiassa ei voi piiloutua lausuntojen, lakipykälien tai protokollan taakse. Sitä tehdään persoonalla. Ja näin Ahtisaari totisesti teki.
”Mikäs nyt mieltäsi painaa?”
Niinistön mukaan Ahtisaaren kanssa työskennelleet ovat kuvailleet häntä rauhalliseksi, kärsivälliseksi ja lämpimäksi. Mieheksi, joka malttoi pysähtyä ja kuunnella, mutta tarvittaessa myös tiukaksi ja määrätietoiseksi neuvottelijaksi.
– Moni on varmaan saanut jakaa kokemuksen siitä, miten mestarillisesti Martti osasi purkaa jännittyneisyyttä tai aristelua häntä tapaamaan tulleilta. Siihen riitti pelkästään lämmin halaus. ”Hei, mikäs nyt mieltäsi painaa?”
Viipurilainen Ahtisaari oli itse kuvaillut itseään ikuiseksi evakoksi. Niinistön mukaan se auttoi häntä asettumaan myöhemmin asettautumaan konfliktialueiden hädänalaisten ihmisten asemaan. Se ei kuitenkaan Niinistön arvion mukaan ajanut häntä maailmalle.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
– Nuoren miehen uteliaisuus ja päättymätön aktiivisuus häntä maailmalle vei, mutta juuret olivat ja säilyivät syvällä Suomen maaperässä. Martti tunsi maansa. Kodin paikka oli vaihdellut, ja sitä kautta hän oppi tuntemaan monenlaista suomalaisuutta. Kaikkea hyvällä muistaen ja arvostaen.
Ahtisaaren presidenttikausi alkoi ankean talouden merkeissä. Niinistö sanoi, että Ahtisaari tarttui ensitöikseen näkyvästi keskusteluun ja toimiin laman jälkien korjaamiseksi ja talouden nostamiseksi.
– Isänmaan asia ulkosuhteissa ja taloudessa menestyvä Suomi oli tavoitteena. Virkaanastujaispuheessaan hän edellytti oikeudentuntoa tulevilta päätöksiltä. Ihmisarvo on asetettava uuden yhteisymmärryksen politiikan käyttövoimaksi.
”Hetki, jolloin haarukat pysähtyivät”
Sauli Niinistö muisti, miten Martti Ahtisaarta arvostettiin maailmalla. Hän nosti esiin henkilökohtaisen muiston siitä, miten arvostus näkyi. Niinistö kertoi seuranneensa ”noviisina” Euroopan unionin Firenzen huippukokouksen illallisella vuonna 1996.
Valtiojohtajat puhuivat vapaasti siitä, mitä päivällä ei avattu samalla nauttien pöydän antimista.
– Tuli hetki, jolloin haarukat pysähtyivät. Martti Ahtisaarella oli puheenvuoro. Tunnelma tiivistyi. Haluttiin tarkoin kuulla, mitä hänellä oli sanottavaa.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Niinistön mukaan rauha oli Ahtisaarelle teon sana ja tahdon asia. Oman omistautumisen lisäksi se tarkoitti haastetta heille, joilla oli valtaa vaikuttaa.
– Sanoma heille kuului: ”Aina on etuja, joita sota edistää. Siksi he, joilla valtaa ja vaikutusvaltaa on, voivat myös pysäyttää ne”.
Ahtisaari osasi rauhantyössään Niinistön mukaan ensin purkaa jännitteitä ja sitten johdatella asianosaiset kiistan ytimeen. Siten vähin erin riisua heidät aseista.
– Tämä oli uskoa siihen, että minkä ihminen on rikkonut, ihminen myös korjaa. Rauhanvälittäjänä oli tärkeää, että kaikkien, joita sota koskee, tuli saada äänensä kuuluville. Naisten ja tyttöjen aseman turvaaminen oli erityisen tärkeää.
Korvaamaton merkitys
Sauli Niinistön mukaan Ahtisaaren työ Indonesiassa, Kosovossa ja Namibiassa on jättänyt jälkensä lukemattomien ihmisten elämään. Se myös inspiroi useita suomalaisia diplomaattisukupolvia. Ahtisaari oli esimerkki siitä, että diplomatian kentällä pienikin maa voi saada aikaan suuria.
– Viime kädessä ja ennen kaikkea Martti Ahtisaari oli aviopuoliso ja isä. Tämäkään ei ollut hänelle yksisuuntainen tie. Eeva ja Marko, olette kulkeneet pitkän matkan Martin rinnalla. Hän toi monessa yhteydessä esiin tukenne korvaamattoman merkityksen.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Eeva ja Marko Ahtisaari kuuntelivat Niinistön sanoja kirkon eturivissä kyyneleet silmissä. Marko Ahtisaaren takana istui Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa.
Niinistö sanoi, että Eevan ja Markon huolenpito Ahtisaaren sairastumisen jälkeen on ollut koskettavaa.
– Eevan rooli oli paljon muutakin kuin tehtävät diplomaatin puolisona. Te olette tehneet valtavan yhteisen työn. Kevään valtiovierailullani Namibiassa toistui tavan takaa muistot Eevasta ja Martista. Ja siitä, mitä he yhdessä tekivät ja saivat aikaan.
Ahtisaaren hautapaikka on Helsingin Hietaniemen hautausmaalla samalla alueella, mihin on haudattu myös hänen edeltäjänsä Mauno Koivisto, Urho Kekkonen ja Risto Ryti.
