Yksi aikakausi on tullut päätökseensä Suomen historiassa, kun Sauli Niinistö jättää presidentin tehtävät.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on avannut valtakautensa viimeiset valtiopäivät eduskunnassa. Eduskunta on palannut lomilta kevätistuntokaudelle keskiviikkona 7. helmikuuta.
Niinistö saapui eduskunnan eteen puhemiehen korokkeelle, jossa odottivat puhemies Jussi Halla-aho (ps) ja eduskunnan pääsihteeri Antti Pelttari.
Presidentti Niinistö nosti puheessaan odotetusti esiin Ukrainan sodan, Suomen maanpuolustuksen ja Nato-jäsenyyden, Venäjän Suomen-rajalle masinoimat turvapaikanhakijat sekä talouden. Niinistöllä oli jo kansanedustajan ja ministerin aikanaan maine tiukan talouden kirstunvartijana.
Niinistö huomautti, että Suomessa ei ole ollut merkittävää talouskasvua 16 vuoteen ja maa elää velaksi. Niinistön äänessä kuului muutos aidompaan suuntaan, kun hän sätti päättäjiä.
– En usko, että yksikään käsi nousee kannattamaan, että jatketaan näin vaan. Kaikki kädet taitavat nousta kannattamaan, että pannaan talous sitten kuntoon. Sitä onkin kyllä kannatettu näinä vuosina jo monta kertaa. Ja tässä silti vielä ollaan.
Lue myös: Sauli Niinistö julkaisi upean isänmaallisen loimukuvan pohjoisesta: ”Eiliset kahvitulet”
Lue myös: Presidentti Niinistön pojat harvinaisessa yhteiskuvassa – tältä he näyttävät nykyään
Niinistön mukaan tilanne ei muutu syypäitä etsimällä. Sen sijaan presidentti kehotti heittämään ennakkoasenteet ja vakiofraasit nurkkaan.
– Dynaaminen talous ja työelämän perusturva eivät ole toisiaan poissulkevia. Sitten on vain perille puskettava. Olisikohan eduskunta valmis vetämään tällaista puolue- ja vaalikaudet ylittävää yhteistyötä?
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Niinistö huomautti itsekin puheensa lopussa, että hän avaa valtiopäivät viimeistä kertaa. Hän kiitti eduskuntaa hyvästä yhteistyöstä vuosien varrella. Hän nosti esiin muun muassa yhteiset keskustelutilaisuudet valiokunnossa.
Niinistön seuraaja on selvillä sunnuntaina 11. helmikuuta. Presidentinvaalin toisella kierroksella ovat Alexander Stubb (kok) ja Pekka Haavisto (valitsijayhdistys, vihr).
Näin Niinistö puhui
Arvoisa puhemies, arvoisat Suomen kansan edustajat
Vuosia sitten lähtöään täältä tehnyt kansanedustaja kertoi, miten hän oli kerran illan jo hämärtyessä, talon hiljennyttyä ja valojen himmennyttyä kävellyt läpi Valtiosalin. Yksin ja syvissä mietteissä, omaa jälkeään arvioimassa. Valtiosalin nelisenkymmentä metriä olivat hänelle henkinen peninkulma.
Ehkä hänen mielessään liikkui jotain sellaista, että näinhän minä ajattelen ja tunnen, mutta tulenko aina toimineeksi niin. Tai että minulle on paljon uskottu, mutta olenko ollut sen väärtti.
Kuohuvien tunteiden ja maailman myllerrysten aika vie helposti mukanaan, hetkestä toiseen ja tunnelmiin laidasta laitaan. Siksi itse kullekin meistä on hyväksi aina joskus palauttaa itsensä juurilleen. Sieltä käsin on helpompi jäsentää tapahtumien jatkuvaa virtaa ja löytää oma ymmärrys niistä.
* * *
Euroopassa eletään nyt sotaista aikaa. Konkreettisesti Ukrainassa Venäjän jatkaessa hyökkäystään, mutta puheissa pitkin mannerta. Myös ja ehkä erityisesti siellä, missä turvallisuus on pitkään koettu itsestään selvänä annettuna hyvänä.
Suomessakin on tunnettu huolta. Oma vastaukseni on ollut, että emme me pelkää, mutta olemme valveilla. Niin kuin olemme vuosikymmenet olleet. Se on myös havaittu: kautta lännen Suomen malli on kerännyt ihailua. Ei niinkään Natoon liittymisestä, vaan oman turvallisuutemme rakentamisesta. Suomen puolustusvoimien kyvykkyys, reservit, asevelvollisuus sekä maanpuolustustyö ja -tahto ovat kovassa huudossa.
Tämä Suomen malli on rauhan tae. Ajatellaanpa, että Euroopan Nato-maat toimisivat samoin – yhteinen voima olisi valtava. Niin vahvan kimppuun ei kukaan käy. Hyvä, että Eurooppa herää. Se vahvistaa myös transatlanttista suhdetta.
Ukraina on aktiivisesti ajamassa rauhaa, viimeksi Davosin kokouksessa. Rauhasta puhutaan, mutta vielä sitä ei näy. Davosissa suunta oli oikea: osanottajia oli aiempaa enemmän. Siitä on hyvä jatkaa toivottavasti mahdollisimman laajaan päämiestason huippukokoukseen.
* * *
Suomessa ei ole ollut merkittävää reaalista talouskasvua kuuteentoista vuoteen. Samana aikana julkisen sektorin huolestuttavan tuntuva velkaantuminen on jatkunut. On siirrytty pysyvästi velkaperusteiseen ylläpitoon.
En usko, että yksikään käsi nousee kannattamaan, että jatketaan näin vaan. Kaikki kädet taitavat nousta kannattamaan, että pannaan talous sitten kuntoon. Sitä onkin kyllä kannatettu näinä vuosina jo monta kertaa. Ja tässä silti vielä ollaan.
Pikainen vertailu Pohjoismaihin osoittaa, että Suomessa sakkaa pahasti ja pysyvästi. Ei se siitä muutu, että etsitään syypäitä ja pysytään juoksuhaudoissa. Siitä se voisi muuttua, että nostetaan paljas totuus pöydälle ja heitetään ennakkoasenteet ja vakiofraasit nurkkaan. Pohjaksi voisi päättää lopputuloksen, että dynaaminen talous ja työelämän perusturva eivät ole toisiaan poissulkevia. Sitten on vain perille puskettava. Olisikohan eduskunta valmis vetämään tällaista puolue- ja vaalikaudet ylittävää yhteistyötä?
* * *
Lait ovat olleet suomalaisten miekkana ja kilpenä vuosisatojen ajan. Nyt tätä miekkaa pyritään kääntämään meitä itseämme vastaan. Venäjä käyttää ihmisiä välineenä tarkoituksenaan heikentää Suomen rajaturvallisuutta, horjuttaa sisäistä järjestystä ja synnyttää eripuraa. Tästä me taidamme olla yhtä mieltä.
Emme tiedä, millä perusteella rajoillemme tulevat valikoituvat. Monet näyttävät tulevan maista, joihin palauttaminen ei ole teoriassakaan mahdollista.
Turvapaikkaa koskeva kansainvälinen säännöstö jättää mahdollisuuden johdetusti ja ilman humanitaarista tavoitetta siirrättää ihmisjoukkoja tai houkutella niitä siirtymään maasta toiseen. Välineen käyttäjälle se on kuin Troijan puuhevosen nykyaikainen kehikko, vaikka tarkoitusperä poikkeaisikin tarustosta. Sitä Genevessä 1951 tai jälkeen tehdyissä säädöksissä ei osattu kuvitellakaan.
Suomessa on pidetty pää kylmänä, eripuran kylväminen ei ole onnistunut. Tilannekuva on pysynyt yhtenäisenä ja toimista on vallinnut suhteellisen laaja yksimielisyys.
Haaste on kuitenkin kova ja kahtalainen: miten turvaamme lakeihin ja miten taas turvaamme niitä. Pian koittava kevät voi tulla haastamaan molemmissa suhteissa. Voi olla, että poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellista ajattelua. Samalla laillisen järjestyksen ydin on varjeltava.
* * *
Olen nyt avaamassa valtiopäivät viimeistä kertaa. Haluan kiittää eduskuntaa hyvästä yhteistyöstä vuosien varrella. Eduskunnan puhemiehenä totesin vuonna 2011 että eduskunta on uuden valtiosäännön mukaan nostettu sille kuuluvaan asemaan ylimpänä valtiomahtina: siis ei vain parlamentaarisen katteen haltijana, vaan itsenäisenä toimijana myös ulkopolitiikassa.
Juuri siksi olen aina pitänyt ensiarvoisen tärkeänä vahvan yhteydenpidon eduskuntaan; väliin mielestäni jopa hallituksia avoimemmin.
Kaudellani aloitettiin säännöllinen, joskin säätelemätön, tapaaminen valiokuntien kanssa, joka luonnollisesti painottui ulko- ja puolustusvaliokuntiin. Ne ovat olleet enemmän kuin kuulemisia, oikeastaan keskustelutilaisuuksia.
Olen pitänyt niitä suuressa arvossa ja ne ovat antaneet aineksia myös omaan ajatteluuni. Jo alkutaipaleella totesin, että niistä syntyy epämuodollista parlamentaarista katetta presidentin toimille.
* * *
Arvoisa puhemies, arvoisat kansanedustajat
Vakavia ovat ajat ja asiat pöydillänne. Ehkä edessänne on monet mietteiset kävelyt läpi Valtiosalin. Demokratiamme juuret ovat kuitenkin syvällä ja jälki sitä vakaampaa mitä isommasta asiasta on kyse, esimerkiksi Nato-jäsenyydessä. Sivustaseuraaja voi olla luottavin mielin.
Onnittelen puhemiehistöä saamanne tuen johdosta. Toivotan teille kaikkea menestystä ja viisautta vaativassa työssänne Suomen hyväksi. Julistan vuoden 2024 valtiopäivät avatuiksi.
