Yvonne ja Robert osoittavat, että ikuista rakkautta on olemassa. Heidän tarinansa on saanut ihmiset herkistymään kyyneliin.
He tapasivat erittäin nuorina, menivät naimisiin ja perustivat perheen. He olivat naimisissa 54 vuoden ajan.
Hetki sitten Yvonne kuoli syöpään. Lapset kertoivat isälleen tapahtuneesta ja hän murtui täysin. Robert pystyi elämään vain muutaman tunnin oman vaimonsa kuoleman jälkeen.
Lue pariskunnan koskettava tarina alapuolelta.
Yvonne ja Robert Stickland tapasivat ensimmäisen kerran Niuen saarivaltiolla, joka sijaitsee Tyynellä valtamerellä. Robert näki tuolloin Yvonnen, joka ajoi moottoripyörällään miehen ohitse — hän tiesi välittömästi, että oli juuri nähnyt elämänsä naisen. Robert päätti etsiä Yvonnea ja molemmat rakastuivat toisiinsa ensi silmäyksellä.
Onnellinen pariskunta meni naimisiin, kun Yvonne oli 18-vuotias ja Robert 23-vuotias.
Yvonne ja Robert saivat yhdessä neljä lasta: Kenin, Kathleenin, Russelin ja Marion. He muuttivat myöhemmin Aucklandiin, joka sijaitsee Uudessa-Seelannissa. Tänä päivänä Yvonnen ja Robertin lapset muistelevat nuoruusvuosiaan lämmöllä.
– Heillä oli tapana viedä meidät retkeilemään hiekkarannoille. Me juhlimme aina syntymäpäiviämme juhlavasti, kertoo Kathleen, joka on tänä päivänä 50-vuotias.
– He olivat erittäin ihanat vanhemmat. Olemme etuoikeutettuja, kun saimme olla heidän lapsiaan.
Robert varttui Englannissa ja hänellä oli vaikea lapsuus. Hänen poikansa,Ken, on tänä päivänä 53-vuotias ja kertoo, kuinka tärkeää Robertille oli antaa lapsilleen kaikkea, mitä hän olisi itse nuoruudessaan halunnut.
Vuonna 2015 Robert joutui auto-onnettomuuteen. Lääkärit tutkivat miehen vammoja sairaalassa ja huomasivat samalla, että hänellä oli syöpä molemmissa keuhkoissa sekä maksassa.
Ei mennyt kauaa, kun lääkärit huomasivat, että myös Yvonnella oli kasvain toisessa munuaisessa. Valitettavasti hän oli ollut sairaana jo pitkään, ilman minkäänlaisia oireita.
Pariskunnan viimeiset kuukaudet olivat sairauksien kanssa taistelua. Vaikeasti sairaana olevalla Robertilla oli kuitenkin voimia pussata hänen vaimoaan jokaisena iltana, ennen nukkumaanmenoa. Lapset hoitivat sairaita vanhempiaan vuorotellen, jotta heidän ei tarvinnut olla hetkeäkään yksin.
He taistelivat viimeisiin voimiinsa saakka, jotta he olisivat saaneet olla toistensa ja lastensa kanssa mahdollisimman pitkään. Viime viikolla Yvonne ei kuitenkaan jaksanut enää. Hän lopetti hengittämisen ja lapset soittivat lääkäreille, jotka tulivat käymään vanhusten kotona. Enää ei kuitenkaan ollut mitään tehtävissä.
Yksi pojista kertoi Robertille, että hänen vaimonsa oli menehtynyt ja vanhus muuttui erittäin surulliseksi.
– Hän sanoi ”Voi ei, voi ei.” Isämme kuoli vaimonsa menehtymisen aiheuttamaan suruun. Robert pussasi vaimoaan ja toivotti hänelle hyvästit, jonka jälkeen saimme viedä isämme sairaalaan.
Kului vain kahdeksan tuntia, jonka jälkeen myös Robert menehtyi.
– Tiesimme, että isämme oli menettänyt elämänilonsa, kun hänen rakas aviopuolisonsa oli poistunut keskuudestamme. Tiedämme, että isämme olisi vielä elossa, mikäli äitikin olisi, kertoo Ken.
Robert ja Yvonne tullaan hautaamaan vierekkäin Niuen saarelle, paikkaan, jossa he tapasivat ensimmäisen kerran.
Minä liikutuin suuresti tätä tarinaa lukiessa ja tunsin myös samalla suurta surua. Olen kuitenkin iloinen, että onnellinen ja vanha pariskunta sai viettää viimeiset kuukautensa yhdessä. Robert ja Yvonne todistavat, että ikuisesti kestävä rakkaus ei ole mikään myytti!
Jaa tämä artikkeli, mikäli liikutuit sitä lukiessasi.
Levätkää rauhassa, Robert ja Yvonne.
