Ulkopoliittisen instituutin Jussi Lassilan mukaan suosio oli odotettu.
Venäjän presidentti Vladimir Putin jaksaa meuhkata Ukrainan ”natseista”. Viimeisimpänä hän on väittänyt maan televisiossa, että Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi olisi lännen asettama nukkehallitsija, jonka tehtävä etnisenä juutalaisena on peitellä Ukrainan epäinhimillistä luonnetta ja natseilua.
Putin perusteli myös koko julman hyökkäyssodan aloittamista Ukrainan ”denatsifioinnilla”. Nyt Venäjän propagandateollisuus on saanut aikaiseksi ensimmäisen täyspitkän elokuvan, Todistajan, joka kertoo Kremlin version ”totuudesta”.
Filmissä on vain Putinille ja hänen hallinnolleen pieni ongelma – se ei tunnu kiinnostavan ketään.
Guardian kertoo, että elokuva seuraa kuvitteellisen belgialaisen viulistin Daniel Cohenin matkaa Kiovassa helmikuussa 2022. Siis hieman ennen Venäjän hyökkäystä. Elokuvan kuvauksen mukaan hän todistaa sodan sytyttyä lukuisia ”ukrainalaisten epäinhimillisiä rikoksia ja verisiä provokaatioita”.
Lehden mukaan ukrainalainen upseeri saapastelee elokuvassa natsijohtaja Adolf Hitlerin kirja Mein Kampf – Taisteluni käsissään. Rivisotilaat taas vannovat Hitlerille uskollisuutta. Trailerin perusteella elokuvan taustalla ovat muun muassa sekä Venäjän puolustusministeriö että kulttuuriministeriö.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Guardian kertoo, että venäläinen Aleksei meni katsomaan Todistajan Moskovan suuressa elokuvateatterissa. Yli sadan ihmisen salissa oli hänen lisäkseen kolme muuta ihmistä. Hän kommentoi nähneensä jo kaikki muut elokuvat, ja hänellä oli vapaa ilta.
– Kun pääsin teatteriin, luulin, että esitys oli ohi, koska siellä oli niin tyhjää, hän sanoo lehdelle.
Hollywood kiinnostaa enemmän
Elokuva on ilmestynyt 17. elokuuta. Guardianin mukaan sen budjetti oli noin 200 miljoonaa ruplaa, siis lähes kaksi miljoonaa euroa. Lehden mukaan se on tuottanut vain noin 14 miljoonaa ruplaa, vähän yli 130 000 euroa.
Propagandistinen pläjäys on tuttu Ulkopoliittisen instituutin vanhemmalle tutkijalle Jussi Lassilalle. Hän sanoo, että elokuva ja sen vähäinen suosio olivat hyvin odotettavia. Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta.
– Krimin valtauksen jälkeen 2014 meni joitain vuosia, niin tuotettiin aivan kökkö vastaava propagandistinen sankari- tai rakkaustarina, joka sijoittui jonnekin Krimille. Se oli täynnä ukrainalaista fasismia ja sankarillinen venäläinen päähenkilö ajaa venäläisten etu ja oikeudenmukaisuutta ja blaa, blaa, blaa.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Lassila sanoo, että Venäjän oppositiohenkiset vaikuttajat tekivät Krimin elokuvasta parodiaversion, joka pyöri sosiaalisessa mediassa ja avoimilla alustoilla. Se keräsi enemmän katsoja kuin varsinainen alkuperäinen teos.
– Tämä kertoo, että nämä ovat kökköjä. Se nostaa esiin keskustelun, kuinka tehokasta Venäjän propaganda on? Kun on sellaisia tapauksia kuin nämä kaksi, ei siinä ole kovin suurta kysyntää.
Propaganda ei pidä Lassilan mukaan yllä ajattelutapoja, jotka herättäisivät venäläisissä suuria tunteita. Kyse on lähinnä historiallisten ja kulttuuristen myyttien ylläpitämisestä. Jos propagandaan yrittää saada selkeän johtotähden, se ei toimi. Sitä tulee ihan yleiselläkin tasolla.
– Kyllä kiinnostus on edelleen kielletyissä Hollywoodin blockbuster-filmeissä, joita näytetään Venäjän elokuvateattereissa. Niitä yritetään näyttää kaiken maailman kiertoteitse.
”Moraalipaniikki”
Jussi Lassilan mukaan Venäjän propagandan tuottajilla ja kulttuuripoliittisilla päättäjillä on jatkuvasti tietty moraalipaniikki, kuinka länsimaiset arvot jylläävät maassa edelleen. Patrioottiseen kulttuurituotantoon syydetään valtavia rahasummia.
– Se on korruption muoto, joka lietsoo toimijoita tekemään aloitteita, jotta he saisivat sulkia hattuun tai pääsisivät jopa rikastumaan. Lopputulema on juuri tätä. Kukaan ei oikein ole kiinnostunut.
Uusi elokuva osoittaa Lassilan mukaan propagandan onttouden. Vaikka kansalaiset myötäilevät valtion johtoa pelon ilmapiirissä, he sanovat, mitä kuuluukin.
– Jos yleisellä tasolla mukaudutaan ja tuetaan poliittista johtoa, ei kuitenkaan käytetä paria tuntia elämästä tällaisen roskan katsomiseen.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Lassila huomauttaa, että Venäjän television katsojien lukumäärät ovat laskeneet pitkään. Sosiaalinen media ja internet ovat vieneet tilaa televisiolta. Vaikka propagandaa on verkossakin, siellä on huomattavasti vaikeampi saada yksiäänisesti tila vallattua verrattuna televisioon.
– Elokuva on perinteinen autoritäärinen tuote, jossa näytetään valmis ratkaisu, ja katsojat kokoontuvat teatteriin. Se on malli, joka ei nyky-yhteiskunnassa tai Venäjällä toimi.
Vanha Neuvostoliiton henki kuitenkin elää edelleen. Lassilan mukaan suurin motivaattori propagandatekeleisiin on koneiston sisällä. Ei ole niinkään väliä, meneekö se kansalaisille läpi.
– Tuntuu, että niissä piireissä on edelleen usko, että kun tarpeeksi kauan lyödään päätä seinään, kyllä se menee läpi.
