Eräs kerrostalo paloi kokonaan poroksi vuonna 1998 Hartfordissa, Connecticutissa. Kyseessä oli mittava katastrofi.
Kerrostalossa asui lukuisia perheitä ja lapsia. Poliisit, ambulanssit ja palokunta yrittivät tehdä parhaansa pelastaakseen ihmiset. Yksi paikalla olleista poliiseista oli nimeltään Peter Getz.
Hän saapui paikalle ja huomasi hirvittävän näyn. Pieni 5-vuotias tyttö makasi maassa elottomana, lian ja savun peitossa. Peter nosti hänet syliinsä ja juoksi pois talosta.
Peter ei kuitenkaan löytänyt läheisyydestä ainuttakaan ambulanssia. Oli kiire, sillä tyttö ei hengittänyt. Peter ilmoitti lähtevänsä tytön kanssa sairaalaan, ja pyysi toisen poliisin kuljettajaksi.
Matkalla sairaalaan Peter aloitti elvytyksen poliisiauton takapenkillä. Kun he pääsivät ensiapuun, tyttö oli alkanut tuolloin hengittämään. Tyttö oli 5-vuotias Josi Aponte, ja Peter oli juuri pelastanut hänen henkensä.
Tuosta kamalasta päivästä on nyt kulunut 18 vuotta. Peter ei koskaan unohtanut tyttöä, jonka hän pelasti. Hän piti huolta Josista ja hänen perheestään. Hän kyseli perheen vointia vielä vuosien tulipalon jälkeen. Peter oli aina valmis auttamaan, mutta perhe pärjäsi hyvin ja apua ei koskaan onneksi tarvittu.
Josilla ei ollut aavistustakaan siitä, että Peter vahti ja varmisti kaiken sujuvan hyvin. Josi piti kuitenkin tallessa nallea, jonka hän oli saanut Peteriltä sairaalassa. Josi alkoi vanhempana selvittämään, mitä oli tapahtunut tuona päivänä, jona hän meinasi menettää henkensä.
Josi googlasi kaksi vuotta sitten oman nimensä ja huomasi hänestä ja Peteristä otetun valokuvan. Josi halusi ottaa yhteyttä mieheen, joka oli pelastanut hänet lapsena. Josi löysi Peterin Facebookista, ja alkoi viestitellä hänelle.
Josin ja eläköityneen Peterin välille syntyi ystävyyssuhde. He tapaavat, käyvät lounaalla ja Josi kertoo näkevänsä Peterin omana suojelusenkelinään.
– Minä melkein kuolin, mutta sain uuden mahdollisuuden, Josi kertoo Courant.com sivustolle ja jatkaa:
– Kiitän Peteriä ja muita paikalla olleita ihmisiä, jotka auttoivat meitä
Josi valmistui viime viikolla Itäisen Connecticutin yliopistosta, ja myös Peter oli paikalla onnittelemassa häntä. On kulunut 18 vuotta siitä, kun Peter pelasti Josin hengen – ilman Peteriä Josi ei olisi luultavasti koskaan nähnyt päivänvaloa uudestaan.
Tämä tarina liikutti minua toden teolla. Peter kertoo tehneensä vain työtään pelastaessaan Josin, eikä hän mielestään ansaitse sen enempää ylistystä kuin muut poliisit ja palomiehet, jotka pelastavat ihmisiä päivittäin.
Peter suhtautuu sankarilliseen tekoonsa vaatimattomasti – jaa juttu, jos arvostat tällaisia ihmisiä!
