Kun lapset rikkovat koulun sääntöjä ja käyttäytyvät huonosti, niin kuka on tilanteesta vastuussa? Kouluissa tapahtuva kiusaaminen on erittäin suuri ongelma, johon on vaikea puuttua.
Vanhempien tulisikin tarkkailla lapsiaan ja tehdä havaintoja, mikäli he huomaavat jälkikasvussaan poikkeavaa käytöstä.
Meillä kaikilla on yhteinen vastuu opettaa lapsille niitä asioita, jotka ovat hyväksyttäviä ja niitä, jotka eivät ole.
Kertomamme tarina on täydellinen esimerkki siitä, milloin meidän on otettava selkeästi kantaa kiusaamistilanteisiin.
Tilanne alkaa luokkahuoneesta, jossa tytöt ovat joutuneet seksuaalisen häirinnän uhreiksi. Eräänä päivänä poika yritti repiä tytön rintaliivejä pois päältä ja tämä oli yksinkertaisesti liikaa.
Tyttö löi poikaa kahdesti kasvoihin, jonka seurauksena koulu otti yhteyttä äitiin ja tilanne otti aivan uuden suunnan…
Äiti kertoo tilanteesta seuraavasti:
(Työskentelen sairaanhoitajana päivystyksessä ja emme saa pitää puhelimiamme taskussa työajalla. Puhelimemme ovat siis lukitussa kaapissa. Mahdolliset henkilökohtaiset puhelut kulkevat sairaalan info-pisteen kautta minulle.)
Koko tarina alkoi siitä, kun sain juuri tällaisen puhelun. Minulle kerrottiin seuraavasti: ”Opettaja soitti tyttärenne koulusta. Jotain on tapahtunut ja tilanne koskee tytärtäsi. Toivomme, että pääset paikalle välittömästi.”
Minä: ”Mitä? Onko tyttäreni sairastunut? Vai onko hänelle sattunut jotain vakavampaa? Ettekö voi odottaa, että saan työvuoroni valmiiksi noin kahden tunnin sisällä.”
Opettaja: ”Tyttäresi on pahoinpidellyt yhden oppilaistamme. Olemme yrittäneet tavoittaa sinua 45 minuutin ajan. Tilanne on vakava ja toivomme, että tulet paikalle välittömästi.”
(Lähdin tuota pikaa koululle ja opettajanhuoneeseen. Siellä istui tyttäreni, luokanvalvoja, miesopettaja, rehtori ja poika, jolla oli verinen nenä sekä punaiset kasvot. Pojan vanhemmat olivat myös paikalla.
Rehtori: ”*Minun nimeni* hienoa, että pääsit vihdoin paikalle!”
Minä: ”Kyllä, päivystyksessä saattaa silloin tällöin olla ruuhkaa. Olin viimeisen työtunnin aikana auttamassa 7-vuotiasta lasta, jonka päähän täytyi ommella 40 tikkiä, koska hänen äitinsä oli lyönyt lasta metallikauhalla päähän. Jouduin tilanteen jälkeen puhumaan viranomaisten kanssa ja kertoa tapahtuneesta. Olen siis pahoillani, että jouduitte odottamaan.”
(Rehtori vakavoituu kertomani jälkeen, jotta hän ei näyttäisi vaivaantuneelta. Tämän jälkeen hän kertoo tapahtuneesta minulle. Poika oli yrittänyt repiä tyttäreni rintaliivejä, jonka seurauksena lapseni oli lyönyt poikaa kasvoihin kahdesti. Aloin tämän jälkeen ihmetellä, miksi kaikki olivat vihaisia tyttärelleni, eivätkä pojalle.)
Minä: ”Aijaa.. Nyt haluatte siis tietää, aionko minä nostaa syytteet poikaa vastaan, joka ahdisteli tytärtäni seksuaalisesti. Vai haluatteko, että nostan syytteen koulua vastaan, joka antoi pojan hyökätä tyttäreni päälle?
(Kaikki huoneessa istuneet ihmiset järkyttyivät ja alkoivat puhua toistensa päälle.)
Opettaja: ”En usko, että tilanne oli niin vakava…”
Luokanvalvoja: ”Ei ole mitään syytä ylireagoida.”
Rehtori: ”Luulen, että olet missannut pointin.”
(Pojan äiti alkoi itkemään. Käännyin tytärtäni päin ja kysyin häneltä, mitä oli oikeasti tapahtunut.)
Tytär: Poika oli kosketellut rintaliivejäni. Pyysin häntä lopettamaan, mutta mitään ei tapahtunut. Kerroin asiasta opettajalle, joka sanoi, että minun tulisi vain olla huomioimatta poikaa. Poika jatkoi pelleilyä ja lopulta rintaliivit irtosivat, minä pimahdin ja löin häntä kasvoihin. Vasta sitten hän lopetti.
(Käännyin opettajaa päin.)
Minä: ”Miten sinä annoit pojan tehdä jotain tällaista. Miksi et pysäyttänyt häntä? Haluatko, että minä tulen ja puristan sinua jalkovälistä?!”.
Opettaja: ”Mitä?! En!”.
Minä: ”Onko tilanne mielestäsi epäolennainen? Miksi et mene ja revi luokanvalvojan rintaliivejä pois päältä. Katso sen jälkeen, kuinka iloinen hän on tilanteesta. Tai ota pois hänen rintaliivinsä (osoittaa pojan äitiä.) Tai minun? Luuletko, että tilanne on hyväksyttävää, sillä he ovat lapsia?
Rehtori: ”(Minun nimeni). Kaikella kunnioituksella, tyttärenne löi oppilasta kasvoihin.”
Minä: ”Ei! Hän puolusti itseään, välttääkseen seksuaalisen ahdistelun. Katsokaa tuota poikaa! Hän on 180 senttimetriä pitkä ja painaa yli 75 kiloa. Tyttäreni on 150 senttimetriä pitkä ja painaa 40 kiloa. Hän on pidempi kuin tyttäreni ja melkein tuplasti painavampi. Kuinka monta kertaa tyttöni pitää sietää pojan käytöstä? Ette olisi koskaan sallineet tilanteen tapahtua, mikäli se olisi kohdistunut aikuisiin ihmisiin. Aion raportoida tapahtuneesta viranomaisille. Ja jos sinä (käännyn kohti poikaa) tulet lähelle tytärtäni vielä kerran… Tulet näkemään, millaista on joutua seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Ymmärrätkö sinä sen?!”
(Suutuin niin valtavasti, että pakkasin omat sekä tyttäreni tavarat ja lähdimme pois huoneesta. Raportoin koko tilanteesta viranomaisille ja kirkolle. (Kyseessä on Katolinen koulu.) Minulle luvattiin, että tapahtunutta alettaisiin selvittämään. Otin myös yhteyttä virastoon, joka käsittelee tämänkaltaisia tilanteita. Tyttäreni vaihtoi myös luokkaa, jotta hänen ei tarvinnut olla tekemisissä kyseisen opettajan tai oppilaan kanssa)
Tässä on esimerkki upeasta äidistä, joka tuki ja seisoi tyttärensä takana välittömästi.
Mielestämme äiti toimi täysin oikein tässä tilanteessa ja hänen tekonsa ansaitsee tulla kerrotuksi kaikille.
Jaa tarina ystävillesi Facebookissa, mikäli mielestäsi kaikenlainen seksuaalinen häirintä on ehdottomasti väärin!
