Marcus oli syömässä lounasta suosikkiravintolassaan kun hän kuuli lähellään olleen nuorukaisen nauravan ja kertovan kavereilleen mitä oli tapahtunut. Hän oli juuri palannut ravintolan vessasta.
Kun Marcus kuuli nuorukaisen naurun lomasta antaman selostuksen tapahtumista, hän päätti mennä itse katsomaan voisiko hän tehdä jotakin.
Vessaan päästyään Marcus näki jotakin joka sai hänet miettimään maailman menoa. Yhdessä vessan kopeista oli nimittäin vanha mies joka kutsui apua itkun partaalla. Hän oli jäänyt jumiin wc-istuimeen eikä päässyt omin voimin ylös.
Marcus ei ymmärtänyt mikä tilanteessa olisi muka nauramisen arvoista. Epäröimättä Marcus koputti vessan oveen ja kysyi vanhukselta oliko kaikki hyvin. Tämä vastasi ettei pystynyt nousemaan pöntöltä seisaalleen koska hänellä ei ollut kävelykeppiä mukanaan.
Marcus pyysi vanhusta avaamaan kopin oven lukon, ja onneksi tämä onnistuikin tekemään sen. Sitten Marcus auttoi miestä pääsemään jaloilleen, vetämään housunsa ylös ja laittamaan vyön kiinni. Vanha mies oli luonnollisestikin tilanteessa hieman nolostunut ja itkuinenkin, mutta silti hän uskaltautui antamaan auttajalleen lämpimän halauksen.
Miehet kättelivät ja sitten Marcus meni suoraan vanhukselle nauraneen teinin luo ja käski häntä pyytämään mieheltä anteeksi.
Maailma tarvitsee enemmän Marcuksen kaltaisia ihmisiä joilla on tarpeeksi omanarvontuntoa ja rohkeutta asettua toisen ihmisen asemaan häntä auttaakseen. Olisi tietysti helpompaa olla se juippi joka lähtee tilanteesta naureskellen pois, mutta kyllä avutonta vanhusta on sen verran arvostettava ettei häntä jätetä pulaan.
Marcus teki sen mitä pitikin, mutta lisäksi hän antoi nuorukaiselle tärkeän opetuksen. Jaa tämä juttu Facebookissa jos olet sitä mieltä että tarvitsemme tällaisia roolimalleja!
Julkaistu Newsnerissä. Tykkää meistä Facebookissa.