Harva osasi odottaa, että Marc Merosta (”Johnny B. Badd”) tulisi pitkän ja menestyksekkään painiuran jälkeen inspiroiva luennoitsija.
Ei käynyt ilmi, että Marc Mero oli vain puhuja ja inspiroija – kävi ilmi, että hän oli äärimmäisen loistava uudessa työssään.
Merc Merolla oli kuitenkin synkkä menneisyys, josta harva tiesi.
Mies päätti paljastaa synkän salaisuutensa — hän teki sen omalla luennollaan ja sai koko areenan kyyneliin.
Luento järjestettiin toukokuussa, vuonna 2016.
Marc Mero oli ammattilaispainiuransa jälkeen perustanut järjestön, joka keskittyi kiusaamisen ehkäisemiseen.
Mies tunnettiin aikaisemmin ”ilkeänä” painijana, jonka vuoksi moni ihmetteli uutta uravalintaa.
Mies on todella arvostettu puhuja ympäri Yhdysvaltoja, erityisesti sen vuoksi, että hän käy luennoimassa myös kouluissa.
Marc matkustaa eripuolille maata ja puhuu kaiken ikäisille oppilaille positiivisesta ajattelusta, rakkaudesta ja vaikeista elämänvalinnoista.
Toukokuussa, vuonna 2016, entinen painija suuntasi kohti koulua. Hänen tarkoituksenaan oli pitää 6-8 luokkalaisille puhe, jolla on erittäin tärkeä sanoma.
Puhe sisälsi kuoleman, rakkauden ja surun — puhe sai oppilaat kyyneliin vain muutaman minuutin aikana.
Aiemmin kovana ”äijänä” tunnettu mies alkoi kertoa omasta ja äidin hänen välisestä suhteesta.
Marc oli teini-iässä kyllästynyt äidin jatkuvaan vahtimiseen ja hän ärsyyntyi, kun äiti pyysi poikaansa kertomaan missä hän oli ollut.
Äiti halusi pojalleen vain parasta, mutta Marc tunsi, että äiti ei luottanut häneen, aivan kuin äiti olisi luullut pojan olevan bilettäjä eikä vakavasti ammattiurasta haaveileva painija.
Marc kertoo tarinan, jossa hän oli painiturnauksessa Japanissa — tuolloin hän sai puhelun, jossa kerrottiin hänen äitinsä poismenosta.
”Löin luurin korvaan. Juoksin ulos hotellihuoneestani. Otin hissin aulaan. Ovet aukesivat ja juoksin kadulle. Kuljin pitkin Hiroshiman katuja, Japanissa ja muistan katsoneeni ylös ja sanonut; ”Äiti, olen pahoillani.”
Oppilaat saavat kuunnella koskettavaa tarinaa, kun Marc jatkaa kuvailemalla äitinsä hautajaisia.
”Olin todella hermostunut, kun näin arkun, jossa hän makasi, päätin seisoa ja katsoa kaukaa. Ajattelin itsekseni; ”Äiti, ole kiltti ja herää. Kiltti nouse ylös.”
Mies kertoo, kuinka hänen koko elämänsä oli pyörinyt rahan tienaamisen ja ”otteluiden voittamisen” ympärillä. Mies ei koskaan pysähtynyt ja osoittanut kunnioitusta niitä ihmisiä kohtaan, joita hän rakasti eniten – eli omaa perhettään.
Mies ymmärsi elämän ja perheensä arvon vasta silloin, kun äiti kuoli – hän oppi, kuinka nopeasti kaiken voi myös menettää.
Hän jätti oppilaat viimeisen viestin kera:
”En enää elä ajan perässä, elän hetkessä. Asioita ei voida mitata sillä, mitä lompakon välissä on, vain sillä on merkitystä, mitä sydämessäsi on. Rakkaus on vain sana, kunnes joku tulee ja antaa sille tarkoituksen.”
Katso koskettava puhe alapuolelta:
Meidän kaikkien tulisi kunnioittaa rakkaita ja läheisiä sen aikana, kun elämme maapallolla.
Suurin osa elämästä kuluu kilpailuun ja siihen, kun ihmiset tavoittelevat jotain. Joskus on hyvä vain pysähtyä, miettiä, nauttia ja arvostaa kaikkea hyvää, mitä ympärilläsi on.
Jaa tämä artikkeli, mikäli se liikutti ja herätti sinussa tärkeitä ajatuksia.
