Opettaja pelasti liikuntarajoitteisen oppilaan kouluretken – nyt vanhemmat kutsuvat häntä sankariksi

10-vuotias Ryan King on näyttänyt kaikille, että hän pystyy mihin vain.

Synnynnäisen epämuodostuman takia Ryanin liikkuminen on rajoitettua, mutta se ei ole estänyt

häntä aloittamasta esimerkiksi golfin sekä baletin harrastamista. Hiljattain tapahtunut kouluretki oli  muuttaa kaiken.

Ryan katsoi kuinka hauskaa oppilailla oli ja tunsi olonsa lannistuneeksi. Hän janosi viettää aikaa ystäviensä kanssa, mutta hänen edessään oli ongelma. Kouluretki oli järjestetty alueella, jonne ei päässyt pyörätuolilla.

Hän oli menettää toivonsa hauskanpidon suhteen, hänen äitinsä jopa valmistautui kantamaan tyttärensä pyörätuolille sopimattoman osuuden. Hän keskusteli opettajien kanssa suunnitelmasta. Sitten yksi valvojista toiminut opettaja saapui heidän luokseen ja sanoi tytölle yhden asian. Ryanin kasvoille ilmestyi leveä hymy.

Muiden luokkalaisten suunnatessa kohti luokkaretken aluetta, Ryan jäi yksin pyörätuolinsa kanssa. Hänen edessään oli kivikkoinen maasto, jonne pyörätuolilla ei ollut asiaa. Ryan tunsi olonsa voimattomaksi: miten ihmeessä hän pääsisi muiden luokkalaisten luokse?

Jim Freeman oli neljännen luokan opettaja, joka oli valvojana kouluretkellä. Hänen tehtävänään oli varmistaa, että kaikki sujui suunnitellusti. Jim kuuli ohimennen, kun Ryan toivoi kovasti pääsevänsä mukaan oppilaiden kanssa toimintaan, hän pysähtyi ja käveli perheen luokse. ”Me voimme tehdä sen”, Jim sanoi Today-sivuston mukaan.

Apunaan hän käytti reppua, johon Ryan nostettiin. Samassa he olivat jo matkalla kohti muita lapsia ja Ryan pääsi nauttimaan luonnosta ja ihastelemaan fossiileja.

Äiti oli niin iloinen ja räpsi parivaljakosta kuvia sosiaalisessa mediassa julkaistavaksi. Hän julkaisi viestin, jossa hän kiittää opettajaa vuolaasti toiminnastaan.

Samassa tuhansia positiivisia viestejä alkoi tulla ihmisiltä kunnioittaen opettajaa ja ylistävän häntä sankarina.

Shelly uskoo, että kaikki voivat oppia yhden tärkeän opin tarinasta:

”Maailma tarvitsee toivoa. Maailma tarvitsee rakkautta. Joskus ihmiset tuntevat olonsa kiusalliseksi astua tilanteeseen ja sanoa ’hei, anna minun auttaa sinua’. Varsinkin silloin, kun autettavalla on jokin vamma, koska useat ihmiset eivät tiedä kuinka auttaa heitä. Luulen, että tämäntyyppinen toiminta auttaa ihmisiä samaistumaan ja huomaamaan, että auttaminen ei ole niin kiusallista.”