Nuori australialaisnainen heräsi todelliseen painajaiseen. Sekä hänen varpaansa että sormenpäänsä olivat muuttuneet yön aikana pikimustiksi.
Taustalla oli tauti, jonka hän ei kuvitellut olevan vakava. Tuo ”flunssa” oli kuitenkin tuonut mukanaan äkillisen verenmyrkytyksen.
Juttima Chinansri niminen australialainen nainen oli töissä, kun hän alkoi tuntea olonsa heikoksi ja huonoksi. Hän ei kuitenkaan antanut lievän pahoinvoinnin häiritä, vaan jatkoi päivittäisiä askareitaan.
Tultuaan kotiin työvuoron päätteeksi hän otti särkylääkkeen ja meni suoraan nukkumaan.
Violetteja täpliä naamassa
Seuraavana aamuna hänen kuntonsa oli romahtanut, eikä Juttina meinannut edes päästä ylös sängystä.
– Minä oksensin ja kärsin ripulista. Vilkaisin peiliin ja näin, että kasvoni olivat aivan kalpeat ja täynnä violetteja läiskiä, hän kertoo.
30-vuotias nainen kiidätettiin sairaalaan hätäpuhelun päätteeksi ja siellä hänet jouduttiin laittamaan hengityskoneisiin. Juttina vajosi tajuttomaksi ja heräsi vasta viikkoa myöhemmin sairaalassa, jolloin hän sai huomata sormiensa sekä varpaidensa muuttuneen pikimustiksi verenmyrkytyksen takia. Lääkäreiden mukaan myrkytys johtui hänen sairastamastaan aivokalvontulehduksesta, kertoo The Sun.
Lääkärit joutuivat leikkaamaan naisen raajat, mutta lopulta jaloille ei ollut enää tehtävissä mitään, vaan ne jouduttiin amputoimaan. Tajuttomana nukkuneelle naiselle tehtiin lukuisia leikkauksia käsiä varten, jotta mahdollisimman suuri osa hänen sormistaan ja niiden toimivuudesta voitaisiin pelastaa plastiikkakirurgian avulla.
Juttina joutui sairaalan ensimmäisen kerran lokakuussa 2018, mutta hän ei päässyt sieltä kotiin ennen kuin tammikuussa 2019 pitkän ja vaikean rupeaman jälkeen.
Haluaa motivoida muita
Päästyään kotiin Juttina taisteli pitkään mielenterveytensä kanssa johtuen vaikeuksista oppia kävelemään sekä pärjäämään ilman omia jalkojaan proteesien kanssa.
Tänä päivänä hän kokee olemansa kuitenkin henkisesti vahvempi kuin koskaan ja onkin siksi jakanut kuvia tilanteesta kaikkien nähtäväksi. Osittain varoittaakseen ihmisiä aivokalvontulehduksen vaaroista, mutta osittain myös motivoidakseen ja antaakseen toivoa muille, jotka ovat menettäneet raajansa ja käyttävät proteeseja.
– Elämäni on muuttunut valtavasti tämän jälkeen ja minun oli pakko opetella kaikki uusiksi. Ihan kaikki alkaen kävelemisestä, tavaroiden nostamisesta lattialta vessassa käymiseen saakka, hän kertoo ja jatkaa:
– Minulla oli vaikeuksia hyväksyä uutta elämääni aluksi, mutta lopulta päätin vain kestää sen. Mennyttä ei voi enää muuttaa.
Aina kun hän epäilee itseään tai suree proteesejaan, hän muistelee tuota hetkeä sairaalassa, kun hän makasi yksin sängyllä kykenemättä edes nostamaan päätään ilman apua.
– Se laittaa asiat perspektiiviin. Voin tehdä lähes mitä tahansa tänä päivänä ja elän normaalia elämää. Pystyin aloittamaan sen opittuani sopeutumaan.