Ennen internetiä ja nykyaikaisia puhelimia kirjeet olivat vallitseva muoto, jolla yhteyttä pidettiin muihin ihmisiin kaukomailla. Kautta aikojen ihmiset ovat myös lähettäneet hieman epävarmemmaksi osoittautuneella tavalla viestejä pullopostissa merillä.
Pullopostiin liittyy se epävarmuus, että sitä ei koskaan tiedä, missä ja milloin joku viestin lopulta löytää.
45-vuotias Jennifer Dowker oli sukeltamassa Yhdysvaltain Michiganin osavaltiossa, kun hän teki pohjasta erittäin mielenkiintoisen löydön.
Joen pohjassa makasi nimittäin vanha pullo, jonka sisällä näytti olevan jotain.
– Mietin heti ’pullopostia? siistiä!’, Jennifer kertoo Washington Post –lehdelle.
Liki 100 vuotta vanha
Pullon korkki oli kivikova ja Jennifer päätyi ottamaan yhteyttä kolleegaansa Robiin, joka työskentelee museossa. Yhdessä he onnistuivat irrottamaan pullonkorkin ja saamaan siten myös kirjeen esille.
– Otimme kirjeen ulos hyvin varovaisesti. Se oli märkä ja olimme hyvin ihmiessämme, että sitä pystyi vielä lukemaan, Jennifer jatkaa.
Oli hämmästyttävää, että lähes 100 vuotta veden pohjassa maannut kirje oli vielä luettavissa ja sen viestikin oli selkeä.
Sisälsi pyynnön
Marraskuulle 1926 päivätty kirje piti sisällään seuraavan tekstin:
– Voiko tämän pullon löytänyt henkilö lähettää kirjeen takaisin Cheboyganissa Michiganissa asuvalle George Morrow’lle ja kertoea, mistä se löydettiin?
Löytö oli Jenniferin mielestä todella kiinnostava jo pelkästään sen iän takia, joten hän otti siitä kuvan ja jakoi löytönsä Facebookiin kaikkien nähtäväksi.
Pian kävi ilmi, että Jennifer ei todellakaan ollut ainoa ihminen, jota tuo liki 100 vuotta vanha pullo viesteineen kiehtoi. Julkaisu kuvineen pullosta sekä viestistä levisi sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin, kunnes se lopulta saavutti alkuperäisen viestin kirjoittaneen George Morrow’n tyttären, Michele Primeaun.
– Isäni on syntynyt marraskuussa, joten voin kuvitella, kuinka hän oli lähtenyt 18-vuotispäivänään joelle ja heittänyt pullopostin veteen, Michele Primeau kertoo Washington Postille ja jatkaa:
– Voin hyvin kuvitella hänen tekevän jotain tuollaista. Kun olimme lapsia ja kävimme telttailemassa järvellä, muistan nähneeni hänen kerran tekevän juuri noin. Hän otti pullon, laittoi sinne viestin ja heitti sen veteen.
Itse viestin alkuperäinen lähettäjä oli kuitenkin kuollut jo vuonna 1995, mutta hänen tyttärensä mielestä olisi vain sopivaa, että Jennifer pitäisi viestin sekä pullon itsellään.
– Se on tapa, jolla isäni muisto voi elää pidempään. Minusta on hieno jakaa sen hänen kanssaan, Michele kertoo.
