Jo teini-ikäisenä Joy Milne huomasi, että hänellä oli tavallista tarkempi hajuaisti. Silloin hän ei kuitenkaan vielä tiennyt, kuinka tärkeäksi tämä ominaisuus vielä myöhemmin tulisi.
Kun Joyn aviomies Les oli 45-vuotias, huomasi Joy ensimmäisen kerran, että tämä haisi oudolta. Les teki pitkää päivää anestesialääkärinä, ja aluksi Joy ajatteli, että haju johtui vain hiestä.
Mutta kun Les alkoi lihota ja oli jatkuvasti väsynyt, Joy tajusi, että kyse oli jostain aivan muusta.
Kuusi vuotta myöhemmin lääkärit manchesterilaisessa sairaalassa saivat selville, mikä Lesiä vaivasi.
He antoivat tälle pelottavan diagnoosin: Hänellä oli Parkinsonin tauti.
Joy ja Les alkoivat pian käydä vertaistukiryhmissä, joissa Parkinsonin tautia sairastavat ja heidän läheisensä tapasivat toisiaan. Joy huomasi välittömästi, että tapaamisissa leijui tuo sama, erikoinen haju.
”Tunsin sen kaikkialla, koko huoneessa”, Joy kertoo.
Lääkärit ja tutkijat suhtautuivat epäilevästi siihen, että Joy tosiaan pystyisi haistamaan Parkinsonin taudin.
On tiedossa, että kissoille ja koirille se on mahdollista, mutta ammattilaiset eivät olleet koskaan kuulleet ihmisestä, joka pystyisi samaan.
Lopulta Joylle suostuttiin tekemään tieteellinen hajuaistikoe, josta hän suoriutui ennennäkemättömän hyvin.
Nyt tutkijat uskovat, että Parkinsonin tauti voi muuttaa ihon erittämiä luontaisia nesteitä.
Kiitos Joyn, ryhmä tutkijoita työskentelee nyt sen eteen, että Parkinsonin tautia sairastavien olisi helpompi saada diagnoosi jo varhaisessa vaiheessa.
Valitettavasti Joy menetti miehensä toukokuussa 2015, mutta häntä lohduttaa tieto siitä, että hänen ansiostaan monet muut tautiin sairastuneet voivat tulevaisuudessa saada hoitoa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Tällä hetkellä Parkinsonin tautiin ei ole parannuskeinoa, mutta toivon, että lääketieteen kehitys tarjoaa sellaisen tulevaisuudessa. Jaa tämä artikkeli, jos ajattelet samoin.
