Kun tieto Robert Francis Prevostin valinnasta historian ensimmäiseksi amerikkalaiseksi paaviksi tuli julki, moni mietti, mitä se tarkoittaisi paitsi katoliselle kirkolle myös hänen omalle elämäntyylilleen. Yksi iso kysymys nousi heti esiin: Kuinka paljon paaville maksetaan?
Vaikka paavi on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista henkilöistä – sekä hengellisesti että poliittisesti – vastaus voi yllättää. Paavi ei saa perinteistä palkkaa, eikä tehtävä muistuta millään tavalla tavanomaisia huipputason virkoja, joihin liittyy muhkea kuukausipalkka.
Vatikaani, maailman pienin itsenäinen valtio, huolehtii siitä, että paavin kaikki tarpeet täytetään – asuminen, matkustus, ruoka, terveydenhuolto ja turvallisuus sisältyvät kaikki hänen virkaansa. Kuten edeltäjänsäkin, paavi Leo XIV ei saa kuukausipalkkaa, vaan hänelle tarjotaan kaikki elämisen mukavuudet.
Teknisesti ottaen paavi olisi oikeutettu noin 2 500 euron kuukausikorvaukseen, mutta sitä pidetään enemmänkin kulukorvauksena kuin varsinaisena palkkana. Todellisuudessa hänen valintansa elää yksinkertaista elämää erottaa hänet monista muista johtajista.
Leo XIV seuraa Franciscuksen jalanjäljissä
Perinne, jonka mukaan paavi ei nosta palkkaa, ei ole uusi. Paavi Franciscus, joka johti kirkkoa vuosina 2013–2025, tunnettiin vaatimattomuudestaan ja tavastaan kieltäytyä henkilökohtaisesta tulosta.
Vuonna 2017 Franciscus sai yllättävän lahjan – lähes miljoonan dollarin arvoisen Lamborghini Huracánin. Hän olisi helposti voinut pitää luksusauton statussymbolina, mutta sen sijaan hän huutokauppasi sen ja lahjoitti rahat hyväntekeväisyyteen.
Tämä heijastaa pyhän Franciscus Assisilaisen filosofiaa, jota paavi Franciscus ihaili ja jonka periaatteita hän pyrki itsekin noudattamaan. Hän asui vaatimattomassa Domus Sanctae Marthae -vierastalossa sen sijaan, että olisi muuttanut loisteliaaseen apostoliseen palatsiin, jossa paavit yleensä asuvat.
Nyt valittu paavi Leo XIV:n odotetaan jatkavan tätä linjaa, jossa hengellinen johtajuus menee kaiken aineellisen edelle.
Entä paavin omaisuus?
Vaikka paavi ei saa palkkaa, hän ei ole köyhä. Arviot paavi Franciscuksen varallisuudesta – joka koostuu pääasiassa käyttöoikeudesta Vatikaanin varoihin ja palveluihin – ovat nousseet jopa 12 miljoonaan dollariin. Tämä luku kattaa esimerkiksi kiinteistöt, ajoneuvot ja lahjoitukset, jotka ovat paavin käytössä hänen virkatehtäviensä vuoksi – ei henkilökohtaisiksi nautinnoiksi.
Franciscus teki virkakautenaan suuria lahjoituksia, muun muassa 215 000 dollaria Rooman vankien tukemiseen. Paavin tehtävänä on auttaa muita – ja hänen käytettävissään olevat resurssit palvelevat tätä päämäärää.
Vatikaanin taloutta tukevat useat lähteet: katolilaisten lahjoitukset ympäri maailmaa, turismista saatavat tulot sekä Vatikaanin museoiden pääsymaksut.
Pyhän istuimen talouslukuja ei julkaista avoimesti, mutta Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun World Factbook arvioi Vatikaanin vuosituloiksi vuonna 2013 noin 315 miljoonaa dollaria, ja menot olivat noin 348 miljoonaa dollaria.
Yksi tunnetuimmista tulonlähteistä on Pietarin ropo, maailmanlaajuinen vuosittainen keräys, joka tuottaa arviolta 25 miljoonaa dollaria. Suurimmat lahjoittajamaat ovat Yhdysvallat, Saksa ja Italia.
Vaikka tulot ovat merkittäviä, Vatikaani on viime vuosina kamppaillut talousvaikeuksien kanssa. Vuonna 2023 raportoitiin 90 miljoonan dollarin alijäämä, mikä herätti huolta muun muassa työntekijöiden eläkerahastojen kestävyydestä.
Vuonna 2021 paavi Franciscus reagoikin tilanteeseen leikkaamalla kardinaalien ja piispojen palkkoja läpinäkyvyyden lisäämiseksi ja kulujen hillitsemiseksi.
Vaikka paavi ei saa rahapalkkaa, hänen käytettävissään olevat resurssit ovat huomattavat. Vatikaani kattaa hänen asumisensa loisteliaissa tiloissa, liikkumisensa ja kaikki virkatehtäviin liittyvät kulut – mukaan lukien hyväntekeväisyystyö.
Silti paavin elämä perustuu palveluun, nöyryyteen ja henkiseen johtajuuteen, eikä henkilökohtaiseen rikastumiseen. Paavi Leo XIV:n odotetaan jatkavan tätä perinnettä.
Ensimmäisenä amerikkalaisena paavina Leo XIV:n tekemisiä seurataan tarkasti, mutta hänen palkkansa – tai sen puute – muistuttaa meitä siitä, että paavin tehtävässä ei ole kyse rahasta.
