Tunneside ihmisen ja eläimen välillä voi olla ainakin yhtä vahva kuin side kahden ihmisen välillä, kuten lemmikkien omistajat varmasti tietävät. Jill Layton-Hartmanin isoäidin Dorothyn ja tämän kissan Gabbyn välinen tunneside oli erityisen vahva. Dorothyn ja kissan välinen ystävyys toimi esimerkkinä Jillille kun hän kasvatti omaa koiranpentuaan. Mummo ja kissa viettivät vuosia yhdessä vanheten, mutta väistämättä kuitenkin loppu alkoi lähestyä. Kun toinen heistä kuoli, siitä seurasikin jotakin joka teki päivästä vieläkin liikuttavamman.
Kun Gabby-kissa oli kaksivuotias, se adoptoitiin Dorothyn ja tämän aviomiehen toimesta. Kissa tunsi heidän kanssaan olonsa kotoisaksi heti alusta asti. Valitettavasti Dorothyn aviomies kuoli pian, ja hän joutui muuttamaan kissansa kanssa pois kotitalostaan.
“Hän ei pystynyt huolehtimaan isosta talosta yksinään, joten hän muutti Gabbyn kanssa asuntoon vanhuksille tarkoitettuun taloyhtiöön, jossa heille oli tarjolla apua tarvittaessa, mutta jossa heillä oli myös itsenäisyytensä,” Dorothyn lapsenlapsi Jill kertoi The Dodolle.
Seuraavat vuodet Dorothy ja Gabby elelivät rauhassa yhdessä, ja niiden välille kehittyi luja side.
“Viimeiseen asti Gabby-kissa vietti päivät oleillen Dorothyn kanssa, ja illat kävellen hänen naamallaan kun hän yritti nukkua,” Jill sanoi.
Väistämätön loppu kuitenkin lähestyi hitaasti, kun molemmat vanhenivat ja ikä alkoi vaatia veronsa.
“Lopulta, Gabby vetäytyi enemmän omiin oloihinsa eikä viettänyt paljon aikaa Dorothyn kanssa. Mummo ei enää syönyt paljoa, ja hänen painonsa laski huomattavasti. Molemmat olivat tulossa tiensä päähän,” sanoi Jill.
Gabby-kissastakin oli tullut laiha, ja kun se ei enää oikein jaksanut olla omistajansa kanssa, se vietiin eläinlääkäriin. Siellä arvioitiin, että kissa olisi parasta lopettaa.
“Mummo otti kissansa syliin ja silitti sitä, kun se ummisti silmänsä viimeisen kerran. Hän menetti parhaan ystävänsä. Kun Gabby oli nukkunut pois, mummo meni kotiinsa ja otti päiväunet. Niiltä unilta hän ei koskaan herännyt.”
Vain muutama tunti Gabbyn kuoleman jälkeen sen omistaja ja ystävä Dorothy liittyi sen seuraan.
“Ehkä oli vain hänen aikansa mennä, ja ehkä oli sattumaa että kissa oli juuri kuollut. Ehkä mummo kuoli sydänsuruun tai ehkä heidän sielunsa eivät voineet olla erossa toisistaan. Heidät haudattiin samaan hautaan, ja olen varma että heidän välinen kumppanuus on yhä yhtä vahva kuin mitä se oli silloin, kun he olivat kaksi rouvaa jotka rakastivat elämää ja toisiaan”, Dorothyn lapsenlapsi Jill kommentoi The Dodolle.
Tämä oli kyllä yksi haikeimmista jutuista mitä olin lukenut pitkään aikaan. Toivottavasti kissa ja mummo tosiaan ovat silti yhdessä.
Voit lukea Jillin kirjoituksen englanniksi täällä.
Jaa tämä kaunis ja koskettava tarina toisillekin Facebookissa.
