Lapsena useimmille meistä opetetaan, ettei ihmisistä saisi olla ennakkoluuloja, eikä ketään saisi tuomita heidän ulkonäkönsä perusteella. Jokainen meistä on täydellinen omalla tavallaan ja meillä kaikilla on piirteitä, jotka tekevät meistä ainutlaatuisia.
Siitä huolimatta kohtaamme maailmassamme ennakkoluuloja jatkuvasti. Monet puhuvat erilaisten ihmisten selkien takana nauraen heille tai heittäen herjaavia kommenteja – vain siksi, että he näyttävät erilaisilta kuin me, tai he pukeutuvat tai puhuvat eri tavalla.
Juuri sen takia tämä tarina kosketti minua sydämestä. Se on kertomus, jonka vaatekaupan myyjä on jakanut Facebookissa eräästä kohtaamisestaan asiakkaan kanssa. Se sisältää opetuksen, joka jokaisen meistä olisi hyvä muistaa.
Muutama vuosi takaperin olin vuoropäälikkönä trendikkäässä pluskoon naisten vaateliikkeessä. Minä todella rakasti sitä työtä.
Ikävät asiakkaat olivat ikäviä (kuten voi odottaa) ja joskus aivan kamalia (myös odotettavissa), mutta ainakin he antoivat minulle syitä nauruun työtovereiden kanssa. Mutta ne mukavat asiakkaat… he olivat oikea syy siihen, miksi työskentelin liikkeessä.
Eräänä päivänä noin 45-vuotias nainen saapui kauppaan yhdessä miehensä ja kolmen poikansa kanssa. Hänellä oli yllään villapaita ja löysät farkut. Hän oli todella herttainen, mutta ei selvästikään uskaltanut kokeilla uusia vaatteita.
Hän kertoi minulle, ettei ollut ostanut uusia naisten vaatteita moneen vuoteen ja toivoi, että voisin auttaa häntä löytämään farkut (voisi sanoa, että hänellä oli melko, noh, kookas takapuoli). Painostaan huolimatta hän oli todella kaunis ja ihana nainen. Hänen perheensä selvästi myös tuki naista, jotta tämä saisi itseluottamuksensa rippeet takaisin.
Olin onnessani saadessani auttaa häntä. Tällainen projekti voisi kestää hetken, joten ehdotin hänen perheelleen, että he voisivat istuutua alas penkille odottelemaan samalla kun me ryhdyimme töihin. Ja niin me shoppailimme yhdessä.
Nappasimme mukaan söpöjä toppeja ja hienoja rintaliivejä. Keskustelimme vaatekaapin sisällöstä ja siitä, mitä sinne kannattaisi hankkia ja kuinka erilaisia vaatteita voi käyttää sekaisin tyylikkäällä tavalla. Sitten saavuimme hänen pelkäämälleen alueelle, eli farkkuihin.
Arvelin hänen olevan noin kokoa 18-20 ja keskusteltuamme hieman housujen malleista päädyimme lopulta korkeavyötäröisiin farkkuihin, jotka sopisivat hyvin hänen pienemmälle vyötärölleen ja suurelle takapuolelle.
Ohjasin hänet pukukoppiin ja pyysin häntä kokeilemaan yhtä niistä asukokonaisuuksista, jonka olimme hänelle yhdessä valinneet. Vain hetkeä myöhemmin hän kutsui minut sisään pukukoppiin, joten astelin sisään nähdäkseni hänet.
”En ole tuntenut oloani näin kauniiksi pitkään aikaan”, hän sanoi minulle.
Hänen silmänsä olivat kosteat kyynelistä ja kasvoilla oli leveä hymy.
Viittelöin hänen aviomiehelle ja lapsilleen, että he voisivat tulla katsomaan tätä nyt. Heti kun mies näki naisen hän jäätyi täysin. En voi ikinä unohtaa hänen kasvoillaan ollutta ilmettä. Hänen silmänsä suorastaan tuikkivat rakkaudesta.
”Sinä näytät aivan täydellisestä rakas.”
Lopulta he ostivat naiselle lähes kokonaan uusitun vaatetuksen aina päästä varpaisiin. En ole koskaan nähnyt iloisempaa perhettä.
Minä hyväksyn sinut ja saat minulta saman kunnioituksen aina, olit sitten musta, valkoinen, homo, hetero, aasialainen, biseksuaali, pitkä, lihava tai mitä tahansa.
Me olemme kaikki ihmisiä ja minä katson kaikkia maailman ihmisiä samalla tavalla. He ovat minun sisariani ja veljiäni.
Jakakaa tätä, jos tekin olette samaa mieltä.
