Haminan mursu on herättänyt paljon keskustelua, ja ihmiset ovat antaneet oman äänekkään mielipiteensä siitä, kuinka tilanne olisi pitänyt hoitaa.
Ihmiset ovat viime päivinä keskustelleet valtavan paljon siitä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, jotta mursun henki olisi säästynyt. On myös pohdittu, olisiko se pitänyt lopettaa jo aikaisemmin.
Lue myös: Veneen alta löytyi elävä mursu – kukaan ei tiedä, mistä se on tullut
Mursua auttamassa ja sen kuntoa arvioimassa olleet asiantuntijat ovat saaneet paljon kritiikkiä osakseen ratkaisuissaan.
Keskustelu on ollut kiivasta esimerkiksi Korkeasaaren tviitissä, jossa kerrottiin mursun kuolemasta.
Kotkassa mursua auttamassa ollut meribiologi Maiju Lanki kirjoitti asiasta julkisen Facebook-päivityksen. Kirjoituksessaan hän ottaa kantaa kritiikkiin.
– Yleisö huutaa, että siirto olisi pitänyt tehdä heti kun eläin ekan kerran rantautui ja oli vielä kohtalaisesti voimissaan, mutta miten? Ei tällaista tilannetta kukaan ole osannut odottaa edes villeissä unissaan, ei meillä eikä oikein kenelläkään edes ulkomailla ole kunnollista kokemusta aikuisten mursujen siirrosta elävänä, Lanki kirjoittaa.
Viimeisimpien tietojen mukaan mursu kuoli mitä todennäköisimmin nälkään.
– Some huutaa myös, miksei eläintä ruokittu ennen siirtoa, jotta se vahvistuisi.
– Oikeasti, tätä toitottavat ihmiset, jotka eivät saa edes kissalleen lääkettä syötettyä ilman verinaarmuja. Miten he kuvittelevat, että mursua ruokitaan, jollei se halua stressaantuneena itse syödä? Lanki kysyy.
Lanki kysyy myös, mitä ihmiset ajattelivat mursulle rannalla syöttää ja missä muodosssa.
– Tonnikalaa purkista suuhun heiteltynä vai K-kaupan tuoreita tursaita? Mursun ravinnosta yli 90 % koostuu simpukoista ja loputkin pääosin muista nilviäisistä, elävistä sellaisista.
– Näppiksen takana on hirveän helppo huutaa toimintaohjeita, mutta aina luonnon kanssa toimiessa asioilla on paljon enemmän kuin kaksi puolta, jotka kaikki täytyy yrittää ottaa huomioon. Se ei ole helppoa se, Lanki lopettaa napakan kirjoituksensa.
Some on yhtäkkiä täynnä mursuasiantuntijoita
Turun yliopiston tutkija Salla Tuomivaara on huomannut, että somekeskustelu mursun kuolemasta on ollut jopa poikkeuksellisen syyllisyyshakuista ja voimakasta.
– Henkilökeskeisen some-aikakauden syyllisen hakeminen näkyy tässä. Ei osata ajatella tätä laajempana kysymyksenä, vaan halutaan nimetä joku, jonka vika tämä on, Tuomivaara sanoo Ylelle.
Vaikka asiantuntijoilla – jotka ovat kuitenkin käyneet pitkän yliopistotason koulutuksen – kesti jonkin aikaa päästä oikeaan lopputulokseen mursun kunnosta, somettajat kertoivat omia päätelmiään mursun voinnista hyvinkin kovin sanoin.
– Kaikenlaisten koronaterveys- ja sota-asiantuntijuuksien ohella on nyt löytynyt tällainen merinisäkäsasiantuntijuus. Somessa ihmiset ilmaisevat hirveän helposti sen tyyppisiä ajatuksia, että olihan se nyt aivan selkeää, että se oli heikko tai että olisihan se pärjännyt.
Maiju Lanki sanoo, että mursua on verrattu hevoseen tai lehmään, joiden nostaminen on somettajien mielestä yksinkertaista. Mursu ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen.
– Mursu on kuin säkki, jolla ei ole raajoja. Mihin niitä liinoja laittaa, kun kaikki pullahtaa sieltä ympäri? Ei mursuakaan voi oikein roikottaa räpylöistä, Lanki selittää.
Moni eläinlääkäri pohti toimintaratkaisuja
Neljä Haminan kaupungineläinlääkäriä kertoo yhteisessä tiedotteessaan, että he pohtivat useita eri toimintaratkaisuja jo perjantaina mursun suhteen.
Eläinlääkärit olivat yrittäneet Korkeasaaren ohjeiden mukaan syöttää tutkimusta varten mursulle kaloja, joissa oli rauhoittavaa ainetta, mutta mursu ei suostunut syömään.
Korkeasaaren henkilökunta nukutusnuolineen ei eläinlääkäreiden mukaan ehtinyt paikalle perjantaina ennen mursun lähtemistä takaisin merelle. Ainoastaan rauhoitettuna se olisi voitu tutkia tarkemmin.
– Keinoja mursun pidättelemiseksi rannalla pohdittiin yhdessä Korkeasaaren, poliisin ja palolaitoksen kanssa, mutta turvallisia ja toimivia keinoja villieläimen pidättelemiseen rannalla ei keksitty, eläinlääkärit kertovat.
Eläinlääkärit kertovat konsultoineensa koko ajan Korkeasaarta, joka edelleen otti yhteyttä kansainvälisiin asiantuntijoihin.
– Tiistai-aamuna näimme heti mursun kunnon romahtaneen perjantaista, se näytti nyt todella laihalta, luut erottuivat selvästi ja se ei juurikaan reagoinut ympäristön ärsykkeisiin.
Silti eläinlääkärit pyysivät Korkeasaaren henkilökuntaa tulemaan mahdollisimman pian paikalle, jotta mursun tila päästäisiin arvioimaan vieläkin tarkemmin.
Koska niin kuin Korkeasaaren henkilökunta, eläinlääkärit ja asiantuntijat tiesivät, kuvat eivät välttämättä kerro riittävästi mursun oikeasta tilasta.
Vaikka myös somekansa oli vain kuvien ja videoiden varassa, monella oli painavaa sanottavaa, kuinka asian kanssa tulisi toimia.
Korkeasaaren asiantuntijoiden saavuttua, siirto päätettiin kuitenkin toteuttaa.
Itse siirto sujui meribiologi Maiju Langin mukaan hienosti. Kaikki tekivät sujuvaa yhteistyötä mursun pelastamiseksi.
Mursu oli kuitenkin liian heikko, ja se kuoli kuljetuksen aikana.
Totta kai Suomen kansa olisi halunnut asialle toisenlaisen lopun.
Asiantuntijat haluavat kuitenkin muistuttaa, että kyseessä oli vain yksi eläin, vaikka se osuikin koko kansan sydämiin. Luonnossa eläimiä kuolee koko ajan, ja esimerkiksi hirviä ammutaan ihmisten toimesta vuosittain paljon.
– Se on normaalia hirvestyskautena metsässä, mutta kaupungissa kuolema on jostakin syystä kansalle tragedia, pohtii Salla Tuomivaara Ylelle.
– Ehkä luonnon tuhoutumista läheltä tarkkailtaessa sitä aletaan arvostaa enemmän. Suomessa on ehkä vähän sen tyyppistä ajattelua, että meillä luonto kasvaa aina takaisin, että täällä luonnolle ja eläimille voi tehdä mitä tahansa ja niitä aina riittää. Ei ole arvostusta eläinyksilöitä ja luontoalueita kohtaan, vaikka meilläkin luonnon tuho on osin silmiinpistävää ja lajikato todellisuutta.
Maiju Lanki toivoo myös, että mursun kohtalolla olisi tehtävä ihmisten tietoisuuden avaamisessa.
– Ei vain siinä, mitä eläinten kanssa voi tehtä, vaan myös siinä, mitä arktisilla alueilla tapahtuu.
