Kaikilla koirilla ei käy yhtä hyvä tuuri siinä, millaiset omistajat ne saavat. Useimmat pääsevät rakastavaan perheeseen, ja saavat elää koko elämänsä onnellisena perheenjäsenenä.
Jotkut eivät kuitenkaan saa osakseen rakkautta ja huolenpitoa.
Ehkä juuri tämä epäoikeudenmukaisuus ajoi Melani Andrewsin löytöeläinkotiin, joka pelastaa hylättyjä koiria. Melanilla on sekä lapsia että lapsenlapsia, ja hän on saanut elämässä osakseen paljon rakkautta.
Nyt hän kuitenkin halusi kotiinsa kaverin, jolla ei ole ollut yhtä hyvää tuuria elämässään. Siksi hän esitti löytöeläinkodin työntekijöille kysymyksen.
Hän halusi adoptoida vanhimman koiran, jota kukaan muu ei ole huolinut.
”Ystävällinen nainen tuli luoksemme, ja kysyi vanhinta koiraa, jolle on ollut hankalinta löytää uusi koti”, eläinkodin Facebook-sivuilla kirjoitetaan.
Melanilla oli syynsä sille, miksi hän halusi auttaa koditonta ja yksinäistä koiraa. 72-vuotias isoäiti oli juuri menettänyt elämänkumppaninsa, minkä lisäksi myös hänen rakas staffordshirenbullterrierinsä oli menehtynyt vastikään, kirjoittaa The Dodo.
Hän tunsi olonsa yksinäiseksi.
”Olin surullinen ja vähän masentunut. Lapsenlapseni tulivat luokseni eräänä iltana ja sanoivat: Mummi, sinun täytyy hankkia joku pitämään itsellesi seuraa. Et voi vain istua täällä yksin”, Melani kertoo The Dodolle.
Ratkaisu tähän oli Jake.
Aivan kuten Melani, myös Jake oli ollut yksinäinen. Kun Melani kysyi löytöeläinkodin vanhinta koiraa, esitteli henkilökunta Jaken hänelle. Se oli asunut eläinkodissa pitkään. Se oli sairastanut syövän, josta oli aiheutunut iho-ongelmia. Melani päätti heti adoptoida jaken.
”Melani ei halunnut tervettä ja nuorta lemmikkiä, vaan hän halusi antaa rakkautta ja uuden mahdollisuuden koiralle, joka sitä todella tarvitsi”, eläinkodin Facebook-sivuilla kirjoitetaan.
12-vuotias koira lähti heti uuden emäntänsä mukana kotiin.
Melanieta ei haitannut sekään, että Jaken eläinlääkärikustannukset olivat korkeat. Ihosyövän lisäksi se oli kuuro ja puoliksi sokea.
Hän halusi vain huoletia apua tarvitsevasta koirasta. Ja tarjota sille rakkautta.
Jake on jo aivan kotiutunut Melanin luo. Katso miten mukavat oltavat sillä on:
”Jakella oli eläinkodissa kaksi kaveria, jotka eivät olleet huomaavinaankaan minua. Mutta Jake katsoi minua ja alkoi ulvoa. Sanoin, että tuo näyttäisi haluavan lähteä, otan sen”, Melani kuvailee.
”Nauran nykyään joka päivä. En ole enää niin yksinäinen. Uskon, että Jake tietää, että rakastan sitä, sillä välillä se tulee luokseni ja haluaa, että rapsutan sitä korvan takaa. Ja kun hän nuuhkii minua. Koira, joka ei ole varma rakastetaanki sitä, ei tee sellaista.”
Ihanaa, että nämä kaksi kaverusta löysivät – ja pelastivat – toisensa. Tämä osoittaa sen, miten paljon eläinystävä voi merkitä ihmiselle.
Jaa artikkeli Facebookissa, jos olet samaa mieltä!
