Suomen joululaulut ovat aivan omassa luokassaan, mitä pohjoiseen tulee.
Ruotsalaiset tanssivat ja laulavat jouluisin iloisesti yhdessä Morsgrisar är vi allihopaa, suomalaiset murjottavat hiljaa kynttilän valossa kuunnellen kappaleita vangitusta sokeasta häkkilinnusta tai jäätyvästä ja nälkäisestä varpusesta.
Kärjistetysti ilmaistuna.
– Ruotsissa on paljon voimakkaampana joulun iloinen puoli. Meiltä on unohtunut, että meilläkin on iloiset tonttulaulut. Sydämeeni joulun teen ja Sylvian joululaulu ovat mollissa. Ne purevat suomalaisiin. Huomasin kerran radiolähetyksessä, että hyvänen aika, meidän parhaat laulumme ovat kaikki mollissa, joululauluasiantuntija Reijo Pajamo sanoo naurahtaen.
Emeritusprofessori ja tohtori Pajamo on tehnyt elämäntyönsä Sibelius-akatemiassa ja kirjoittanut useita kirjoja joululauluista. Hän arvelee, että Suomella on jokin kansallinen musiikkiperinne syvällä historiassa, mikä voi selittää osaltaan alakuloiset ja melankoliset joululaulut.
– Yksiselitteistä vastausta ei ole. On joitakin perusteita. Ensinnäkin suomalaisessa kansanlauluperinteessä on pohjavireenä surumielisyys ja mollipitoisuus.
Pajamo on itse karjalaistaustainen. Hänen isänsä suku on Sortavalasta. Kun säveltäjä Jean Sibelius kävi aikanaan Karjalassa, hän innostui karjalaisista kansanlauluista. Hänen mukaansa niitä kuitenkin vaivasi surumielisyys, ja niitä piti sovittaa uuteen tyyliin.
– Kyllä Karjalassakin iloisia lauluja on, mutta ne eivät ole niin rempseitä ja iloisia kuin esimerkiksi pohjalaisilla. Jos katsotaan myös maamme virsiperinnettä, sielläkin on pohjavireenä mollivire. Kaikki suosituimmat virret ovat mollissa, esimerkiksi Herraa hyvää kiittäkää.
Tunnetuista virsistä Suvivirsi on iloinen duurikappale – mutta sekin on alkujaan ruotsalainen laulu.
Joululaulu kelpaa hautajaisiinkin
Suomalaisesta lauluperinteestä kertoo tavallaan sekin, että esimerkiksi virttä Maa on niin kaunis lauletaan vain kahdessa tilanteessa. Jouluisin ja hautajaisissa tai muistotilaisuuksissa.
– Eihän sekään mikään varsinainen joululaulu ole. Sitä markkinoitiin, kun minäkin olin koulussa, niin Toivioretkellä. Pappi kiinnostui saksalaisesta lähetyslaulusta, pyysi Bernhard Severin Ingemannia tekemään uudet sanat. Hän ihastuikin laulun sävelmään ja sai selville, että se on vanha pyhiinvaeltajien hymni.
Laulussa kerrotaan, kuinka ihmiskunta on matkalla kohti paratiisia ja luvattua maata. Kappaleessa on ajatus, että sukupolvet vaihtuvat, mutta laulu jatkaa kulkuaan.
– Meillä Hilja Haahti suomensi sen. ”Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan”. Näin ei ollut, vaan alun perin se oli vaihtuvat vuorollaan. Kun hän suomensi laulun, hän otti ”lisäsäkeistön”, joka alkaa ”enkelit ensin”.
Näin myös Maa on niin kaunis päätyi joululauluksi.
Pajamo muistelee Vexi Salmen kertoneen, että hän kirjoitti kappaleen Sydämeeni joulun teen, kun sanoittaja halusi palata lapsuuteensa ja muistoihinsa.
– Hän halusi hiljentyä. Jos näitä rupeaa miettimään, silloin ei ensimmäisenä tule kova svengi. Nimenomaan pysähdytään, seisahdutaan ja hiljennytään. Silläkin on varmasti oma merkityksensä.
Myös irtiottoja
Kaikki ei kuitenkaan Suomessakaan ole pimeää ja synkkää joululaulujenkaan suhteen. Reijo Pajamo kertoo, että samankaltaisia ilmiöitä on tapahtunut aina. Vaikka hän lauloi itsekin tiettyjä lauluja koulussa nuorena, he halusivat muutakin.
– Muistan, kun 1950-luvun alussa BBC:llä oli puolen tunnin radio-ohjelma sunnuntaisin 12.00–12.30. Sieltä minä kuulin ensimmäisen kerran Jingle bellsin. Halusin kuulla, millaisia lauluja Frank Sinatra ja muut lauloivat. Siitä lähtien suomalaisissakin lauluissa on ollut irtiottoja.
Esimerkkinä Pajamo mainitsee muistavansa, miten kansa kauhisteli kappaletta Joulupukki suukon sai. Monista amerikkalaisista joululauluista tehtiin suomalaiset versiot. Henry Theel levytti kappaleen Kulkuset.
– Kauhistuttavin hetki oli, kun ajoin autolla Rajamäeltä kohti Kytäjää. Kuulin jyrkässä rinteessä ensimmäisen kerran Juice Leskisen kappaleen Sika. Meinasin olla ojassa! Tämmöisiä irtiottoja on ollut koko ajan.
Lähetysseura-ajoiltaan Pajamo muistaa, että Kauneimmat joululaulut -vihko eli koko ajan. Etenkin nuoremmat kanttorit halusivat ottaa uusia kappaleita mukaan.
– Siinä on kuitenkin ollut politiikka, että pitää olla tasapuolisesti uusia ja vanhempia lauluja. Ihmiset tulevat laulamaan kappaleita Maa on niin kaunis ja En etsi valtaa loistoa. Nuoremmat halusivat vähän kevyempää, mutta kirkossa säestettiin kaikki uruilla. Reippaampi laulu ei onnistunut, eikä vanha kanttori osaa jammailla.
Tarjonta on sittemmin laajentunut, ja kauneimmat joululaulut esitetään usein eri muodoissa erilaisilla säestyksillä. Kuoroina, bändi-instrumenteilla tai eri muuten eri versioina eri musiikkigenreissä. Artistit ovat myös ryhtyneet laulamaan uusia sovituksia. Esimerkkinä Pajamo mainitsee Eino Grönin.
– Myös maallisiin sävelmiin on tehty joululauluja. Esimerkiksi Joulupuu on rakennettu. Se oli alkujaan ”lapsi olen laulavainen, pieni, vielä voimaton. Huvitusta halaavainen, huikennellen huoleton”. Sama tausta on myös saksalaisella O Tannenbaumilla, josta tuli suomalainen Oi kuusipuu.
Ne voivat olla ehkä synkeitä, mutta ne ovat suomalaisille rakkaita. Mitä mieltä olet suomalaisista joululauluista? Kerro kommenteissa!
Juttu julkaistu ensimmäisen kerran 20.12.2023.
LUE MYÖS:
- Tiesitkö: Yhden Suomen kauneimman joululaulun rivien välissä piilee karmaiseva tarina
- Tätä Jussi Björlingin joululaulua sanotaan maailman kauneimmaksi – aivan erityinen asema Suomessa
