Jokin ikimuistoinen tapahtuma voi usein olla aivan kulman takana odottamassa, ja joskus kyse on mitä odottamattomimmasta tapauksesta. Ihmisen on kuitenkin oltava valppaana ja tarkkailtava ympärillään olevia ihmisiä jotta hän voi tilaisuuden tullen tarttua maagiseen hetkeen. Meillä kaikilla on tarinamme, ja monet niistä ovat kiehtovia ja voivat inspiroida muita ihmisiä. Tämä on usein totta varsinkin vanhempien henkilöiden kohdalla.
Tämä mieltä lämmittävä tarina on siitä hyvä esimerkki.
Autolla liikenteessä ollut mies jakoi tarinansa Facebookissa Love What Matters-sivustolla. Hän ajoi autollaan kotikaupunkinsa Martinsburgin lähistöllä kun hän näki vanhan naisen kävelevän tiellä yksikseen.
Mies ei tunnistanut naista ja ajatteli sen olevan outoa että hän käveli sillä lailla tienvartta pitkin. Yleensä kyseisellä tieosuudella ei näkynyt kävelijöitä. Mies päätti pysähtyä ja kysyä naiselta oliko kaikki hyvin. Hän rullasi autonsa ikkunan alas ja kysyi minne nainen oli menossa.
Vanha nainen vastasi olevansa menossa kauppaan Hedgesvillessä.
”Olin kuin puulla päähän lyöty. Hedgesville oli 10 minuutin automatkan päässä,” autoa ajanut mies kirjoitti. Niinpä hän kysyi vanhukselta miksi hän halusi kävellä niin kauas.
Sitten liikuttunut nainen kertoi että hän asui ennen Hedgesvillessä, mutta hänen poikansa kuoltua hän joutui muuttamaan Martinsburgiin. Hän ei tuntenut oloaan kotoisaksi Martinsburgissa eikä tuntenut sieltä ketään.
Tarina kosketti miehen sisintä, joten hän tarjosi naiselle kyytiä.
”Hän näytti hämmentyneeltä joten pyysin häntä hyppäämään kyytiin ja sanoin että veisin hänet minne hänen vain tarvitsikin mennä ja että veisin hänet sitten vielä kotiinkin.”
Liikuttunut vanhus istuutui auton etupenkille.
Naisen nimi oli Isabelle. Hän oli 93-vuotias ja täysiverinen intiaani. Hän kertoi miehelle elämästään; viidestä avioliitosta ja nuoruudesta vuorten ympäröimässä kylässä. Hän kertoi Pearl Harborista ja Hindenburg-ilmalaivasta.
”Hän oli aivan mahtava. Täynnä elämää ja naurua,” autoa ajanut mies kommentoi.
Ajomatka sujui kuin siivillä Isabellen kiinnostavien tarinoiden takia. Kun Isabelle meni valitsemaansa kauppaan sisälle, mies jäi autoon. Isabelle tuli takaisin yllättävän nopeasti.
Isabelle ei ollut ostanut muuta kuin kahvia. Silloin mies ymmärsi että nainen oli lähtenyt pitkälle kävelymatkalle entiseen kotikaupunkiinsa vain siksi että hän halusi jutella jonkun-mieluiten tutun ihmisen- kanssa. Sitten hän valmistautui viemään naisen takaisin kotiinsa.
Paluumatkan alussa Isabel sanoi ettei tiedä missä asuu. Hän kysyi leikitellen mieheltä tiesikö tämä missä hän asui. Mies hymyili hyväntahtoisesti ja sanoi ”En tiedä, mutta voit koettaa muistella sitä mukaa kun ajamme.”
Niin he jatkoivat ajelua, ja Isabelle jatkoi tarinoidensa kertomista. Koko pitkän ikänsä alueella asunut Isabelle kertoi entisistä ajoista. Hän kertoi kävelleensä ennen paljon, ja kuinka tienoo oli muuttunut. Hän kertoi kuinka oli ollut töissä farmilla 12-vuotiaana ja mennyt naimisiin 13-vuotiaana.
Hyvän tovin jälkeen he saapuivat Isabellen kodin edustalle. Mies antoi Isabellelle kortin jossa olivat hänen yhteystietonsa ja sanoi että tämä voisi soittaa hänelle jos tarvitsisi kyytiä jonnekin.
Isabelle sanoi ”En tiedä mistä ilmestyit, mutta kiitos.”
Mies kirjoitti Facebookissa ”En luultavasti koskaan enää kuule Isabellestä enkä luultavasti tule näkemään häntä enää. Mutta hänen ansiostaan koin yhden erikoisimmista miniseikkailuistani. Sain ikään kuin matkustaa ajassa taaksepäin hänen kanssaan. Toivon että hän on ok ja että hän tietää olevansa aivan mahtava. Hän todellakin teki päivästäni ikimuistoisen.”
Jutellaan vanhemmille ihmisille! Heitä ei tule unohtaa ja meille nuoremmillekin on mielekästä kuunnella heidän tarinoitaan ja viisauksiaan.
Julkaistu Newsnerissä. Jaa tämä juttu Facebookissa!
