Kumppani, joka laskee itsetuntoasi ja itseluottamustasi ei yksinkertaisesti ole ”se oikea.”
Joskus pelko erosta tai muutoksesta on kuitenkin niin suuri, että jäämme huonoon suhteeseen – vaikka emme voisi edes hyvin.
Päätös eroamisesta ei ole aina helppo, tässä tarinassa oleva mies painettiin niin syvälle maanrakoon, että hän ei enää yksinkertaisesti jaksanut.
Hän kertoi kokemuksestaan Reddit -sivustolla ja sai nopeasti tuhansilta ihmisiltä tukea.
Näin isäpuoli kirjoitti:
”Minun tytärpuoleni menee naimisiin 3. elokuuta. Hääsuunnitelmat ovat vieneet hänen ja äidin ajasta suurimman osan viimeisen 6 kuukauden aikana (sanon ”hänen äitinsä” koska emme ole naimisissa, vaikka olemme asuneet yhdessä 10 vuoden ajan).
”Tytärpuoleni valmistui viime vuonna. Maksoin, jotta hän pääsi opiskelemaan julkiseen collegeen, mutta koulu maksoi silti 30 tuhatta euroa. Tytöllä ei ole työpaikkaa ja hän on asunut minun luonani lukukausien aikana, kunnes hän valmistui. Minä ostin hänelle auton, jotta hän pääsisi yliopistoon ja sieltä takaisin.
Tytön biologinen isä ilmestyi aina epäsäännöllisesti paikalle ja tilanne jatkui pitkään samalla tavalla.
Isä ei ollut laittanut penniäkään rahaa tyttärensä opintoihin tai maksanut opintotukea – se on minun avopuolisoni vika, sillä he sopivat tästä eron aikana – nainen rakastaa tytärpuoltani, biologista isää ja haluaa hänet vielä tänäkin päivänä takaisin elämäänsä. Mies jää aina siksi aikaa, kunnes on murtanut tyttöystäväni sydämen ja katoaa jäljettömiin koko kaupungista, pettäen naiselle antamansa lupauksen.
Hääsaliin piti mahtua 250 ihmistä. Annoin heille listan 20 henkilöstä, jotka halusin kutsua paikalle, sillä minä maksoin koko lystin.
Tyttöystäväni ja tytärpuoli kertoivat minulle, että se ei olisi ongelma ja he tulisivat pitämään tästä huolta. Kerroin asiasta tutuilleni ja pyysin heitä varaamaan vapaata kyseiselle päivälle.
Olin lauantaina golfaamassa ja näin ystäväni, jonka olin kutsunut häihin. Kysyin oliko hän tulossa.
Hän kertoi, ettei ollut saanut kutsua. Hän oli tosin saanut postilaatikkoonsa kirjeen, jossa häistä kerrottiin, mutta kutsua ei ollut.
Ystäväni piti korttia mukanaan autossa ja hän näytti sen minulle. Se oli vain ilmoitus, kutsua ei ollut. Minun nimeäni ei ollut missään. Kirjeessä luki tytärpuoleni isän nimi ja hänen äitinsä nimi (minun puolisoni). Minun nimeni ei ollut mukana lainkaan.
Tämä aiheutti minun ja tyttöystäväni välille suuren riidan, sillä kukaan ystävistäni ei ”kelvannut” lopulliselle vieraslistalle. ”250 ihmistä on todella vähän”, sain kuulla.
Olin todella raivoissani, mutta en voinut tehdä asialle mitään.
Tärkeimmät ystäväni oltiin jo nyt unohdettu. Tyttöystäväni sanoi ”jos joku ei pääse tulemaan, joku ystävistäsi voi päästä”. Tämä oli vain isku vasten kasvoja, minun mielestäni. Joten laitoin ruokaa sisällä koko lauantain.
Söimme eilen sunnuntaipäivällistä yhdessä äitipuoleni ja yllättävän vieraan kanssa: ”oikean isän kanssa”.
Päivällisen aikana tytär ilmoitti, että ”oikea isä” tulisi saattamaan hänet alttarille hääpäivänä.
Kaikki kannattivat ajatusta ja sanoivat yhteen ääneen ”Oi, niin hyvä!” ja ”Miten ihanaa!”.
En usko, että olen koskaan tuntenut itseäni niin vihaiseksi ja hyväksikäytetyksi. Vapisin. Odotin muutaman sekunnin ja kasasin itseni, sillä en ollut rehellisesti varma alkaisinko itkeä vai tapella.
Hetken kuluttua olin varma, että pystyisin puhumaan, joten nousin tuoliltani ja kerroin kohottavani maljan. En muista tarkalleen mitä sanoin, mutta suurinpiirtein näin:
”Haluaisin kohottaa maljan!”
Koputin lasia lusikalla ja ääni alkoi soida korvissani.
”On ollut minulle suuri onni olla tämän perheen kanssa viimeisen 10 vuoden ajan”.
”Oi, niin kaunista”, kuulin jonkun sanovan.
”Tunnen, että olen kiitollisuuden velassa morsiammelle ja hänen perheelleen, sillä he ovat avanneet silmäni erittäin tärkeälle asialle”.
Iloiset ilmeet muuttuivat vakavemmiksi.
”Olette osoittaneet, että roolini tässä perheessä ei ole sama kuin aikaisemmin”.
Samaan aikaan hämmennys ja shokki valtasi kaikkien huoneessa olleiden ihmisten kasvot.
”Näin itseni aiemmin koko perheen kummisetänä. Ihmisenä, joka kunnioitti ja jolta pystyi pyytämään apua tiukan paikan tullen. Nyt vaikuttaisi kuitenkin siltä, että olen ennemminkin pankkiautomaatti, minun työni on taata jatkuva rahavirta, mutta ei oikeastaan muuta”.
”Olen päättänyt, että jättäydyn pois taloudellisesta vastuusta, sillä minulle ei annettu oikeutta vaikuttaa vieraslistaan tai koko seremoniaan ylipäätänsä, nyt ”oikea isä” saa olla taloudellisessa vastuussa koko juhlista”.
”Joten suuri kippis onnelliselle hääparille ja polulle, jonka he ovat itse valinneet”.
Join lasini tyhjäksi ja lopetin puheeni: ”Te löydätte varmasti ulos itse”.
Olinko minä itsekäs? Vai olisiko minun pitänyt laittaa kymmeniätuhansia euroja häihin, joihin en saanut edes kutsua ketään? Häihin, joissa en ole millään tavalla osana? Ei, en helvetissä. Minun ei tarvitse tehdä sitä.
Olen valmis tytärpuoleni kanssa, olen valmis tyttöystäväni kanssa. Minä siirsin kaikki yhteisen pankkitilimme rahat omalle tililleni. (tyttöystäväni ei ole tehnyt töitä sen jälkeen, kun tapasimme).
Tyttöystävälleni ja ex-puolisolleni: Jos haluatte, että ”oikean isän” tulee olla mukana kutsussa, istua parhaalla paikalla ja saattaa morsian alttarille, se on ok – siinä tapauksessa ”oikea isä” voi myös kustantaa koko lystin.
Päivitys: tyttöystäväni ja tytärpuoleni ovat muuttaneet. He muuttivat sulhasen luokse. Olen kuullut, että he yrittävät ”karsia kuluja” häitä varten ja samalla he taivuttelevat sulhasen perhettä maksamaan juhlat.
Ihminen, joka ei tunne itseään arvostetuksi, ei luultavasti ole sitä todellisuudessakaan.
Mies teki mielestäni täysin oikean ratkaisun, kenenkään ei tule kestää näin hirvittävää hyväksikäyttöä!
Mitä mieltä sinä olet? Jaa tarina Facebookissa mikäli isäpuoli teki mielestäsi oikean ratkaisun!
